”¡Democracia Real YA!” – Todellista demokratiaa NYT! : Espanjan 15M-liikkeen kannattajien normatiiviset yhteiskuntapoliittiset diskurssit

Abstract

Pro gradu -tutkielmani aiheena on espanjalainen 15M-liike, joka on ollut 2000-luvun Espanjan suurin ruohonjuuritason yhteiskunnallinen liike. Se sai osakseen laajan kannatuksen espanjalaisten keskuudessa – kyselytutkimusten mukaan selvä enemmistö espanjalaisista tunsi sympatiaa liikettä kohtaan ja koki sen vaatimukset oikeutetuiksi.

Hierarkiattomalla, koko kansan liikkeellä ei ollut johtajia eikä yhtenäistä viestintää. Yksi sen keskeisiä iskulauseita oli ”¡Democracia Real YA!” – ”Todellista demokratiaa NYT!” 15M loi uusia ja innovatiivisia poliittisen toiminnan tiloja, muotoja ja mahdollisuuksia, mutta sitä kritisoitiin muun muassa utopistisuudesta ja konkreettisten ehdotusten puuttumisesta. Tutkimuksessani etsin vastausta siihen, minkälaisia jaettuja normatiivisia yhteiskuntapoliittisia näkemyksiä ja demokratiakäsityksiä 15M-liikkeen kannattajilla oli, ja minkälaista demokratiaa sen kannattajat visioivat vaatiessaan ”todellista demokratiaa”.

Käytän tutkimukseni aineistona espanjalaisen yhteiskuntatieteellisen tutkimuskeskuksen Centro de Investigaciones Sociológicas teettämää syvähaastattelumateriaalia vuodelta 2011. Tutkimusmetodini on diskurssianalyysi, jonka apuvälineenä käytän myös Perelmanin argumentaatiotutkimusta. Diskurssien analyysissä ja tulkinnassa peilaan omaa tutkimustani aikaisempaan tutkimukseen sekä teorioihin uusista yhteiskunnallisista liikkeistä, vastademokratiasta ja performatiivisesta poliittisesta toiminnasta. Diskurssianalyysi keskittyy ensisijaisesti merkitysten luomisen prosesseihin, mutta sen lähtöoletuksiin kuuluu myös, että muutokset diskursseissa heijastuvat myös muutoksina koettuun todellisuuteen.

Tutkimusaineistosta nousee esiin kuusi normatiivista yhteiskuntapoliittista diskurssia: (1) ”alhaalta ylös” -diskurssi, (2) kansalaisten osallistamisen ja deliberatiivisen edustajuuden diskurssi, (3) päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja johdonmukaista viestintää korostava diskurssi, (4) äänestämisen ja vaalidemokratian diskurssi, (5) distributiivisen oikeudenmukaisuuden diskurssi, ja (6) korruptionvastainen diskurssi.

Kaikkia havaitsemiani diskursseja yhdistää niiden taustalla hallitseva voimakas postmoderni yksilökeskeisyys, sekä pyrkimys irtautua politiikan perinteisistä jakolinjoista. Niissä ei vastusteta edustuksellista järjestelmää sinänsä, mutta toivotaan parempia mahdollisuuksia vaikuttaa päätöksentekoon myös vaalien välillä. Tämän toteuttamiseksi haastatellut vaativat puolueetonta tiedonvälitystä, korruption kitkemistä, sekä osallistavampaa, deliberatiivisempaa ja läpinäkyvämpää päätöksentekoa.