”Se vaikenee, joka pelkää” : ilmastonmuutos traumaattisena tietona

Abstract

Ilmastonmuutos on vakava tapahtuma, joka vaikuttaa negatiivisesti jo nyt maapallomme ilmastoon ja siten monien ihmisten ja muiden eläinten elämään. Etenkin länsimaiset ihmiset kokevat ilmastonmuutoksen pienempänä uhkana kuin se onkaan ja jatkavat epäympäristöystävällistä käyttäytymistään niin yksilöllisellä, valtiollisella kuin yritystenkin tasolla. Ilmastonmuutoksen on todettu kuitenkin ahdistavan etenkin nuoria ihmisiä. Se on uhkana eksistentiaalinen, koko ihmiskuntaa koskeva vaara, joka sellaisena on traumaattista tietoa. Traumaattinen tieto on tietoa, jonka ajattelemista subjekti välttelee. Välttely tapahtuu suureksi osaksi tiedostamattomasti defenssimekanismien avulla. Tiedon välttelyä ei tapahdu pelkästään yksilöllisellä tasolla - vaan se on myös kulttuurinen ilmiö. Tietoa ilmastonmuutoksesta saatetaan vältellä esimerkiksi eristämällä ja torjumalla se tietoisuudesta. Traumaattisen tiedon käsite ja sitä kohtaan mahdollisesti käytetyt defenssimekanismit voivat avata uuden lähtökohdan ympäristökasvatuksen kehittämiselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia perustelutapoja ympäristökäyttäytymiselle ilmenee ja millaisia defenssimekanismeja näiden takana saattaa olla. Tutkimuskysymykset ovat: Miten ympäristökäyttäytymistä perustellaan? Millaisia defenssimekanismeja on pelkistettävissä ympäristökäyttäytymisen tyyppitarinoista?

Tutkimuksen aineisto (n=129) kerättiin eläytymismenetelmällä huhtikuun 2017 ja tammikuun 2018 välisenä aikana pirkanmaalaisen kaupungin kahdesta eri lukiosta. Eläytymismenetelmän periaatteen mukaan kehyskertomuksia varioitiin niin, että ne poikkesivat toisistaan yhden tekijän osalta. Toinen kehyskertomuksista viritti vastaajan pohtimaan syitä ympäristöystävälliselle käyttäytymiselle ja toinen epäympäristöystävälliselle käyttäytymiselle.

Tutkimustulosten perusteella näyttäisi siltä, että yhteiskuntakäsitys olisi yhteydessä siihen, millä tavoin ympäristökäyttäytymistä perustellaan ja siihen, millaista ympäristökäyttäytyminen on. Ympäristöystävällisesti käyttäytyvän on todennäköisempää ajatella olevansa osa kokonaisuutta kun taas epäympäristäystävällisesti käyttäytyvä näkee itsensä yksilönä muiden yksilöiden seassa. Voimattomuus ilmastonmuutoksen edessä oli yleinen teema, jota nuoret käsittelivät kirjoituksissaan. Yhteiskuntakäsityksen ja ympäristökäyttäytymisen suhteesta konstruoitiin nelikenttä, johon luotiin aineiston avulla kuusi erilaista tyyppitarinaa siitä, millaisia perusteluja ympäristökäyttäytymiselle voi aineiston perusteella löytyä. Lopuksi tyyppitarinoita tarkasteltiin vielä psykodynaamisesta ihmiskäsityksestä käsin ja arvioitiin sitä, millaisia defenssimekanismeja tyyppitarinoiden subjekteilla saattaa olla traumaattista tietoa kohtaan. Pitkään on katsottu, että ilmastonmuutoksesta opettaminen lisäisi ympäristötietoisuutta, mutta tiedon ei olla havaittu onnistuvan tehokkaasti tässä tehtävässään. Traumaattisen tiedon näkökulma saattaa osaltaan selittää, miksi ympäristötieto ei aina kasva ympäristötietoisuudeksi ja siten näy ympäristöystävällisenä käyttäytymisenä.

Tämä pro gradu -tutkielma muodostuu kasvatustieteiden tiedekunnan ohjeiden mukaisesta vertaisarviointiin hyväksytystä tutkimusartikkelista.