Pop, protesti, laulu : korkean ja matalan murroksia 1960-luvun suomalaisessa populaarimusiikissa

Abstract

Tarja Rautiainen tutkii kirjassaan Pop, protesti, laulu 1960-lukua protestilaulun näkökulmasta - käsitteen, joka nykypäivänä romanttissävytteisestikin liitetään "60-lukulaisuuteen". Rautiainen purkaa käsitettä jakamalla tutkimusaineistonsa korkeaan ja matalaan protestiin. Korkeaa protestia edustavat Kaj Chydeniuksen ja Helsingin ylioppilasteatterin piirissä toimineiden taiteilijoiden, Muksut-yhtyeen ja M.A. Nummisen 1960-luvun tuotannon analyysi. Vastinparin tälle luo Irwin Goodmanin eetokseltaan ja toimintatavoiltaan edellisistä huomattavasti eroovan "karvalakkiprotestin" tarkastelu. Näiden kahden välimaastoon sijoittuu folk-liike, joka kokosi yhteen varsin heterogeenisen joukon laulajia ja lauluntekijöitä. Rautiainen suhteuttaa tutkimusaineistonsa monitasoisesti ajan kulttuuriselle kentällä: 60-lukulainen sukupolvikonflikti, "edistyksellisen" ja "kaupallisen" musiikin vastakkainasettelu ja angloamerikkalaiseen populaarimusiikkiin liittyvä tähteys nousevat analyysissä keskeiselle sijalle. Tutkimus valoittaa myös popullarimusiikista 1960-luvulla käytyä kiihkeäsävyistä keskustelua. Tutkimuksessaan Rautiainen yhdistää innovatiivisesti toisiinsa toisiinsa musiikkitieteellisen analyysin sekä kulttuurintutkimuksellisen ja -historiallisen lähtökohdan. Tutkimus tarjoaakin tuoreen ja monia myyttejä purkavan näkökulman suomalaiseen 1960-luvun populaarimusiikkiin.