Tool and Machine: The Affordances of the Mobile Phone

Abstract

Sosiaalipsykologian alaan kuuluvassa väitöskirjassa tutkitaan matkapuhelimen käyttöä arkisena sosiaalisena toimintana. Pääaineistona ovat puhelut, tekstiviestit sekä videoidut WAP-sovelluksen käyttötilanteet. Tutkimuksessa on kehitetty lähestymistapa, jossa yhdistetään etnometodologinen vuorovaikutuksen analyysi ja ekologisen psykologian näkemys toiminnan mahdollisuuksista eli tarjoumista (affordance). Lähestymistapa soveltuu hyvin matkapuhelimen ja muiden informaatioteknologioiden todellisten käyttötilanteiden analyysiin.

Matkapuhelinsovellutusten käytettävyys näyttäytyy tutkimuksessa kolmen ulottuvuuden käsiteltävyyden (handling), käsitettävyyden (comprehensibility) ja soveltuvuuden (applicability) kautta. Käsiteltävyys viittaa laitteen fyysiseen ja haptiseen ulottuvuuteen. Käsitettävyys liittyy siihen, miten laitteen toimintalogiikka on ymmärrettävissä. Soveltuvuudella tarkoitetaan niitä toiminnan mahdollisuuksia, joita käyttäjä huomaa laitteessa olevan suhteessa omiin toiminnan päämääriinsä.

Tutkimus osoittaa, että kännykkäpuhelut ovat helposti omaksuttava sosiaalisen toiminnan muoto sekä teknologian käsiteltävyyden, käsitettävyyden että soveltuvuuden tasolla. Puhelimella soittamisen perustoiminnot ovat ihmisille tuttuja jo lankapuhelimista. Lankapuhelinteknologiasta poiketen matkapuhelimesta voidaan puhua kehon jatkeena . Tutkimus tuo esiin, miten toimintaa jäsennetään sen oletuksen mukaan, että jokaisella on henkilökohtainen kännykkä aina mukana. Tuo jatkuvan yhteyden mahdollisuus näkyy esimerkiksi tapaamisten likimääräisenä sopimisena: Soitellaan vaikka lauantaina puolelta päivin, että missä mennään .

Tekstiviestivuorovaikutuksen analyysi paljastaa, että tekstiviestit muodostavat sekä rakenteellisesti että sisällöllisesti omanlaisensa kommunikoinnin muodon. Vuorovaikutus jäsentyy mm. puhutun keskustelun rakenteita hyödyntäen, kuitenkin tekstiviestiympäristöön soveltaen. Tällöin on syntynyt joitakin erityisesti tekstiviestivuorovaikutukselle ominaisia toimintoja, kuten viestiketjun lopettaminen käskymuotoiseen ilmaisuun. Pääsääntöisesti tekstiviestejä käytetään joko arjen koordinointiin tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Tekstiviestispesifiin suhdetoimintaan liittyvät mm. sellaiset tunnelmoinnit , joiden sisältöä vain viestijät osaavat tulkita ja joiden ilmapiiri voi olla hyvin intiimi.

Varhaisen vaiheen WAP-palveluiden käytön analyysi osoittaa, miten palveluiden käytettävyyttä rajoitti se, että käyttäjät kohtasivat toistuvia ongelmia monimutkaisten valikkorakenteiden ja moniselitteisten toimintovaihtoehtojen kanssa. Kysymys oli siis sovelluksen käsitettävyyden tason ongelmista. Tutkimuksessa tarkastellaan eroa hyödyllisten välineiden (tool) ja käsittämättömien koneiden (machine) välillä. Puhelut ja tekstiviestit ovat helposti omaksuttavia sovelluksia, jotka opittuaan käyttäjän ei tarvitse tuskailla itse laitteen kanssa, eli tällöin laite toimii hyödyllisenä välineenä. Sama laite, kännykkä, muuttui kuitenkin käsittämättömäksi koneeksi WAP-sovellusta käytettäessä, koska sen ominaisuudet eivät aina olleet ymmärrettäviä käyttäjän toiminnan kannalta. Tällöin käyttäjän huomio siirtyi pois omasta toiminnan päämäärästä koneen toimintalogiikan miettimiseen. Ihmiset kohtaavat samankaltaisia ymmärrettävyyden ongelmia myös muiden informaatioteknologioitten käytössä. Yksityiskohtaisen käyttäjän ja laitteen välisen vuorovaikutuksen tarkastelun avulla voidaan selvittää, millaisia toiminnan mahdollisuuksia (affordansseja) laite todellisuudessa käyttäjälleen tarjoaa.

The dissertation investigates the use of mobile phones. The data is composed of audio-recorded mobile phone conversations, text messages and interviews with texters and the video recordings the use of WAP (Wireless Application Protocol). The notion of affordance is a key concept, illustrating the situational conditions of the meaningful resources for mobile phone use. The study develops a systematic approach to investigate the use of mobile phones and information and communications technologies in general. In the approach, the idea of affordances is combined with the method of ethnomethodological conversation analysis (CA).

The study discusses the division between usable tools and incomprehensible machines. It is argued that the separation of artificial and natural resources of action is not relevant. In action, technological features are considered like any other resources. When affordances are recognised in relation to the user s own aims, technologies become usable; they are used as tools. If users do not identify the affordances of technological artefacts, these artefacts are seen as machines, and attention is switched to the functionality of the internal system of the artefacts.

Mobile phones are examples of complex cultural artefacts that connect different kinds of social practices: communication, device and application design, maintenance of mobile networks, marketing, etc. Despite this complexity, for users they afford mundane actions. Technological components jointly increase interaction and sociability. The central affordances of the mobile phone for social actions are 1) the personal nature of the device and 2) the possibility of constant contact. The key functional features that afford these social affordances are portability and textual information, features that, for their part, are afforded through various technical solutions: portability due to small size, batteries, the display, network systems, etc. The usability of mobile phone applications is considered through three conceptual dimensions of affordances: handling, comprehensibility, and applicability. Handling refers to the physical, haptic relationship to the device. Comprehensibility is related to how simple the artefacts are to operate. The level of applicability refers to the possibility of applying the device for personal tasks. At all those levels, mobile phone calls are intuitive and easy to use. The basic functions are already known from fixed landlines, and the new features that mobile telephones introduced were piggybacked as affordances for new kinds of social actions. The mobile phone can be called an extension of the human because its features have become personal potentials for social interaction anytime and anywhere. Through mobile phones, people are situated in the sphere of mutual activity even when they are not constantly in actual contact with each other. Everyday arrangements are often made approximately and gradually in a series of several contacts. Accordingly, people are tied to their mobiles and must carry a functioning mobile phone at all times. A person without a mobile has to account for his or her nonconformism.

Short Message Service (SMS) is also used for coordinating everyday practices. Even though SMS has a close relationship both to spoken and to traditional written forms of interaction, it forms a communication mode of its own. The study shows that people have been creative in organising both the sequential order and the content of the text messages with the aim, for instance, of reducing the amount of message exchanges. In addition to quick coordination of everyday activities, SMS also affords a new kind of relationship management that is realised, for example, through atmospherings in which the content of the messages is often intimate and only mutually understood.

In 2002 when the WAP data was collected, WAP was marketed as a groundbreaking application: it was said to make available to the mobile handset all of the basic services of the Internet. However, there were problems at the level of comprehensibility. The study shows that the real applicability of early WAP was often blocked because users encountered problems with ambiguous command options and tricky menu structures. Based on hierarchical and textual menu structures, early WAP came to represent an incomprehensible machine for many users, since they could not understand the features of the service. Similar problems can be found in many present-day ICT applications. Detailed analysis of user-device interaction is needed to disclose the features that serve as affordances for users in everyday practical usage.