Äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen vaikutus perheeseen ja perheen vuorovaikutussuhde lastenneuvolan terveydenhoitajan kanssa

Abstract

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen sairastuu vuosittain 10 15% synnyttäneistä äideistä. Selkeää syytä äidin masentumiselle ei voida osoittaa, vaan masennuksen taustalla olevat tekijät ovat moninaisia ja yksilöllisiä. Masentuneet äidit imettivät lastaan lyhyemmän ajan kuin muut äidit ja he olivat tyytymättömämpiä perhe-elämäänsä muihin tutkimukseen osallistuneisiin äiteihin verrattuna. Synnytyksen jälkeinen masennus vaikutti perheen toimivuuteen heikentävästi kaikilla mitatuilla perheen toimivuuden osa-alueilla.

Masentuneiden äitien perheissä vanhemmilla oli raskaudenaikaisten odotusten ja lapsen syntymän jälkeisen todellisuuden välillä selkeä ristiriita. Odotukset perhe-elämää kohtaan raskausaikana olivat suuret, mutta synnytyksen jälkeen perheille tuli jossain määrin yllätyksenä vauvan sitovuus ja muutokset perheen suhteissa. Vanhemmat pyrkivät täydellisyyteen vanhempina ja väsyivät.

Masentuneiden äitien perheet kokivat vuorovaikutuksensa lastenneuvolan terveydenhoitajien kanssa yksilöllisen ja kokonaisvaltaisen vuorovaikutuksen puutteena. Lastenneuvolan terveydenhoitajat puolestaan kuvasivat vuorovaikutussuhdetta masentuneiden äitien perheiden kanssa kokonaisvaltaisena yhteistyönä yksilöllisen perheen kanssa. Perheiden ja terveydenhoitajien vuorovaikutussuhdetta voidaan kuvata samojen toiveiden ja odotusten ristiriitana. Perheiden tiedon saanti ja keskustelu synnytyksen jälkeisistä mielialamuutoksista jo äitiysneuvolassa on tärkeää, jotta mielialamuutokset olisi helpompi ottaa myöhemmin puheeksi myös lastenneuvolassa.

Perhehoitotyöstä on terveydenhuollossa puhuttu pitkään, silti edelleen pääasiassa hoidetaan identifioitua potilasta usein hyvinkin irrallaan hänen läheisimmistä ihmisistään, perheestään. Optimaalisen hoidon takaaminen edellyttää kuitenkin, että koko perhe on mukana tutkimuksissa, hoidossa ja hoidon arvioinnissa. Huomion kiinnittäminen perheen voimavaroihin lisää yksittäisen perheenjäsenen hyvinvointia ja tukee koko perhettä toimimaan yhdessä yhteisen päämäärän hyväksi. Tutkimukseen osallistui kaikkiaan 373 pirkanmaalaista perhettä ja 14 lastenneuvolassa työskentelevää terveydenhoitajaa.

The purpose of this study was to describe what kind of connection is between mother s postnatal depression and family dynamics, are there any connections between sosiodemographic variables and mother s postnatal depression and what are the family s experiences when mother suffers of postnatal depression. In addition, the purpose of the study was to develop substantive theory describing families and public health nurses experiences of interaction in child health clinic when mother suffers of postnatal depression.

The data of the study were gathered by using Family Dynamics Measure II and Edinburgh Postnatal Depression Scale and by interviewing nine families where mother had displayed symptoms of postnatal depression and 14 public health nurses working in child health clinics.

The data were analysed using SPSS statistical programme and frequency and percentage distributions, means and standard deviations were examined. Correlations were analysed using Spearman's correlation coefficients. Qualitative data were analysed using continuous comparative analysis of grounded-theory.

There is no one reason for mother s postnatal depression. Mothers with depressive symptoms had fewer years of education, shorter duration of breastfeeding and were more dissatisfied with family life compared with mothers who exhibited no depressive symptomatology. Family dynamics was weaker in the families where mother had postnatal depression. The families with mother s postnatal depression felt discrepancy between hopes and reality and lack of holistic co-operation with unique family in child health clinic. The public health nurses perceived it to be their main mission to encounter the families individually and holistically. The basic process of substantive theory describing interaction between families with postnatal depression and public heath nurses is the lack of same expectations and hopes.

Family nursing science needs more investigation of interaction between patients and their families and nursing staff to get family nursing natural part of everyday nursing.