Kutsu dialogisuuteen - Diskurssianalyyttinen tapaustutkimus kasvattajan ja lapsen haasteellisesta vuorovaikutuksesta päiväkodissa

Abstract

Väitöstutkimukseni kohdistuu päiväkodin arjessa tapahtuviin, haasteellisiin kasvatuskohtaamisiin. Tutkimus lähti tarpeesta vastata varhaiskasvatuksen haasteisiin ja pedagogiikan kehittämiseen. Tutkimuksen tarkoituksena oli kuvata ja ymmärtää lapsen ja kasvattajan haasteellista, vuorovaikutuksellista toimintaa päiväkodin toimintakontekstissa sekä kasvattajien käsityksiä vuorovaikutuksesta ja toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa päiväkodin arjessa.

Tutkimus on laadullinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin vuosien 2002-2003 aikana neljästä tamperelaisesta päiväkodista. Tutkimuksessa on kaksi aineistoa. Ensimmäinen koostui kolmenkymmenen haasteellisen vuorovaikutustilanteen havainnoinneista, joista analysoitiin ja kuvattiin tarkemmin yhdeksän episodia. Tutkimuksen toisena aineistona on yhdeksän kasvattajan haastattelua. Haastatteluotteissa kuvattiin kasvattajien käsityksiä sekä heidän käsityksiään omista toimintamahdollisuuksistaan kasvatustilanteissa.

Vuorovaikutusta tulkittiin sosiaalisen konstruktionismin ja dialogisuuden näkökulmista. Nämä teoriat liittyvät kasvatuksellisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseen. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus, että sosiaalinen todellisuus rakentuu kielessä ja vuorovaikutuksessa. Keskeisinä käsitteinä ovat positio ja identiteetti. Positioilla kuvattiin lasten ja kasvattajien nopeasti vaihtelevia asemia vuorovaikutustilanteissa. Identiteeteillä puolestaan kuvattiiin kasvattajien pidemmällä aikavälillä muotoutuneita toimintalinjoja. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin diskurssianalyysiä, jonka avulla on mahdollista analysoida vuorovaikutuksen yksityiskohtia ja kokonaisrakennetta.

Tutkimuksessa yhdistettiin vuorovaikutuksen mikrososiaalisten prosessien kuvaaminen ja kasvattajana toimiminen. Vuorovaikutustilanteiden yksityiskohtia tarkastelemalla oli mahdollista ymmärtää niiden merkitys eri osapuolille, lapsille ja kasvattajille.

Tutkimuksessa löydettiin hyödyllisiä resursseja, joita kasvattajan on mahdollista ottaa käyttöönsä haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa: 1) kahdenkeskinen tilanne (positiovaihtoehdoille) 2) aiempi yhteinen historia (myönteiselle palautteelle) 3) rinnakkainen toiminto (yhteisymmärrykselle).

Tutkimuksessa kuvattiin kasvatustapahtumaa yhteisenä neuvotteluna. Tähän neuvotteluun kietoutuivat lapsen ymmärrys itsestään ja kasvattajan tulkinta kasvatuksesta. Tutkimuksesta kävi ilmi, että monet huomaamattomat vuorovaikutusvalinnat tehdään päiväkodin arjessa taidokkaasti. Tutkimuksessa todettiin, että kasvattajien on mahdollista tunnistaa lapsen tarpeet ja tarjota lapselle toimintavaihtoehtoja haasteellisessa tilanteessa, mikäli tilanne on kiireetön. Kahdenkeskinen tilanne edellytti, että henkilökuntaresursseja on riittävästi. Havainnointi- ja haastatteluaineiston perusteella todettiin, että kasvattajien positiot toimivat resursseina kasvatustyön haasteellisissa vuorovaikutustilanteissa.

Kasvattajien haastatteluaineistossa kuvattiin kasvattajien käsityksiä ja kasvattajana toimimista. Kasvattajat tuottivat käsityksen toiminnastaan tavoitteidensa kautta, joita kuvattiin kasvattajien identiteetteinä. Tutkimuksessa ilmeni, että kasvattajana toimiminen edellyttää oman toiminnan jäsentämistä itselle muotoutuneiden toimintalinjojen kautta.

Tutkimus lisää ymmärrystä siitä, mikä on tärkeää haasteellisessa vuorovaikutuksessa päiväkodin arjessa: sensitiivisyys ja ristiriidan ymmärtäminen. Dialogisuuden merkityksen ymmärtäminen ja tunnistaminen on tärkeää varhaiskasvatuksessa, ja se tulisi huomioida päivähoitohenkilöstön perus- ja täydennyskoulutuksessa, jotta haasteellisissa tilanteissa voidaan löytää myönteisiä toimintavaihtoehtoja yhteisen neuvottelun kautta. Tutkimustulokset laajentavat tietoa haasteellisesta vuorovaikutuksesta, kasvattajien vuorovaikutuksen yksityiskohdista ja kasvattajien käsityksistä sekä heidän toimintamahdollisuuksistaan.

Education can be defined as action based on interplay between adults and children. My research bears on challenges in this type of interaction in a day care centre. This study intends to describe and make comprehensible challenges in mutual and reciprocal action between child and educator in real-life contexts in a day care centre along with the educators conceptions of the interplay and their practical opportunities of putting educational theories into practice in their work.

The research comprises two separate materials. The first is made up of the descriptions of thirty problematic or unexpected interaction scenes of which nine have been analysed more closely because of their particular suspense. The second material is made up of nine interviews of educators concerning their conceptions of education in general and of their personal opportunities of putting educational theories into practice in their work.

I have examined and interpreted the interplay from the points of view of constructionism and dialogue. In an educational relationship, the interaction in the form of a dialogue relies on what both of the parties concerned strive for. It is for the purpose of making more comprehensible the complicated and conflicting nature of the interplay that I have described and analysed problematic interplay scenes in the everyday life of a day care centre. My method of research is discourse analysis. My starting point has been the presumption that a social reality is created in language and in interaction. The central theoretical conceptions are position and identity . I have applied the theory of dialogue presented by Buber in my interpretations of educational interplay. In this way it has been possible for me to examine interplay as a starting point of education by means of the conditions of dialogue presented by Buber.

In the research I have combined a description of the micro social processes involved in the interplay and the work as an educator. By understanding the episodes inherent in the interplay it is possible to comprehend the significance of different scenes for the parties concerned. It is indeed with great skill that a multiplicity of unnoticed choices in interaction scenes are made in a day care centre. Should the parties come to total deadlock it may prove very difficult for the educators and the children to reach mutual understanding. To be able to perform successfully as an educator one has to analyse and comprehend one s action in this regard. The educators seemed to form a conception of their own performance as educators by means of the aims which they had set for themselves. Examination of problematic interplay scenes helps us to understand that sensitivity and analysis of conflicts are very central in the dialogue-based interaction in a day care centre. In early childhood education it is important to detect and understand the significance of dialogue. This should be taken fully into account in both the basic and in-service education of day care centre personnel. The results which I have reached in my research have contributed to our knowledge of challenges in interaction, the details of educators share in interplay processes, educators general conceptions and their opportunities of working successfully.