Verkkokurssi opetuksen ja oppimisen kompleksisena toimintatilana

Abstract

Verkko-opiskelussa uusi ja vanha yhdistyvät

Verkko-opetuksessa ja -opiskelussa on hyvin samankaltaisia toimintoja kuin muussakin opiskelussa. Verkkokurssien tehtävät tehdään edelleen yleensä kotona tai koulussa ja ne ovat aikataulutettuja. Verkko-opetuksessa ei tapahdu institutionaalisten tai oppiainerajojen äkillistä murtumista, vaan korkeakoulutuksen perinteiset käytännöt rakentuvat myös verkkoon. Opiskelijat kuitenkin kokevat opiskelumuodon erilaiseksi erityisesti sen vuoksi, että se ei sisällä tiettyyn aikaan ja paikkaan sitovaa lähiopetusta. Uusi kokemus on myös se, että verkkokurssille pääsee vierailemaan mihin vuorokauden aikaan tahansa.

Mäkelän tutkimus on etnografia, jossa verkko-opetukseen liittyvää muutosta tarkastellaan ammattikorkeakoulussa toteutetuilla verkkokursseilla. Tutkimuksessa analysoidaan miten toimijat ottavat haltuunsa ja ymmärtävät uudenlaisen digitaalisen toimintaympäristön, millaisia erilaisia kulttuurisia käytäntöjä verkkokurssilla on havaittavissa sekä millaista vuorovaikutusta verkkokurssille syntyy sen jäsenten kesken.

Opetusteknologian tutkimuksessa on ollut tavallista lähestyä verkko-oppimista toimintana, jossa tuloksiin päästään ihanteellisten pedagogisten ja teknologisten ratkaisujen kautta. Mäkelä on kriittinen tällaista tutkimusta kohtaan. Verkkokurssin monipuolinen analyysi osoittaa, että oppimistilanteessa vaikuttavat monet muutkin tekijät kuten tutkintokoulutuksen käytännöt ja säännöt, oppiainehistoria sekä oppiaineen opetuksen perinteet. Opettajat ja opiskelijat tuovat kursseille myös omat elämänpiirinsä, osaamisensa sekä vuorovaikutustapansa. Nämä erilaiset tekijät avaavat kukin osaltaan mahdollisuuksia oppimiseen, mutta eivät yksittäisinä tekijöinä ennusta sitä. Tutkimuksen mukaan toimijoiden välisessä vuorovaikutuksessa ratkeaa, miten erilaiset tarjolla olevat mahdollisuudet käytetään.

Verkko-opetukseen siirtyminen ei tapahdu jyrkän muutoksen kautta, vaan toimijat yhdistävät uuteen teknologiaan ja toimintaympäristöön jo osaamiaan teknologioita ja perinteisen koulutuksen käytäntöjä. Verkko-opetukseen liitettyjen utopististen odotusten ja markkinaennusteiden näkökulmasta uusia ja vanhoja käytäntöjä yhdistävä muutosprosessi on hidas, mutta samalla se tekee toiminnan toteuttajilleen helpommin hallittavaksi.

Tutkimuksen mukaan uusien ja vanhojen käytäntöjen yhdistäminen verkossa toteutuu koulutuksen evoluutioprosessina. Tällöin verkkokurssi ymmärretään kompleksisuustutkimuksen käsitteitä soveltaen oppivaksi järjestelmäksi, joka toisaalta säilyttää aikaisemmalle koulutukselle ominaisia piirteitä ja toisaalta ottaa vaikutteita ympäristöstä ja muuttuu ympäristönkin muuttuessa.

The dissertation examines what kinds of changes online learning and teaching pose for the grassroots level actors: the students and the teachers. The results show that the change is gradual. The actors apply familiar, conventional techniques and school traditions to the new technologies and technical environments. Considering the utopian expectations and market forecasts concerning on-line education, the process of combining new and old practices is slow. However, this is also the way the change can be more easily managed. The research, carried out in university context,also shows that online teaching does not lead to a sudden breakage of institutional or subject boundaries, but the practices of traditional education are built into the on-line education as well.

The dissertation is an ethnography, in which the change is described and analysed through examining two separate university level online courses. The ethnographic strategy is nexus analysis, which focuses on action and includes three basic analysis methods: discourse analysis, interaction order analysis and analysis of the historical body of the actors. In addition, the concept activity space of the Finnish school ethnography is applied, and the online course is divided into four activity spaces, which are analysed separately. The analysis of the digital activity space examines the special features brought along by digital technology and asks how the concepts of time and location change in the digital environment. Critical discourse analysis is applied to the analysis of the cultural activity space . The social activity space and its interaction order are examined by applying conversation analysis (CA). Finally, the pedagogical activity space is created through unifying the aforementioned three spaces and through asking what types of activities are teaching and learning in the new digital environment.

The analyses of the grassroots level activities show that one cannot predict learning through an external explanation in relation to these activities, such as choosing a specific e-learning technology, pedagogy or learning methods. The crucial element directing the action is social interaction. When compared with social interaction, e-learning technology, pedagogy and also the learning goals can be understood as resources for interaction, like many other elements, e.g., the students competences and experiences, or the interaction culture adopted by the student group. In order to conceptualize the different elements of learning, the study uses the concept affordance , which sees the elements as entities creating opportunities for the action, but not as entities determining the action. The pedagogical activity space is presented as an affordance network model which connects the elements found through the analyses of digital, cultural and social activity spaces.

The dissertation proposes to describe the change in on-line teaching and learning through complexity thinking. From the approach of complexity thinking, an on-line course can be viewed as a system, which can learn and the change can be viewed as an educational evolution process, in which the system simultaneously reproduces its history and creates new forms of being.