Kuolema iltapäivällä. Postmoderni subjekti ja reaalinen iltapäiväjournalismissa

Abstract

Iltapäivälehtien lööpit ja etusivut ovat toisinaan olleet täynnä kuolemaa sekä väkivaltaa. Miksi juuri iltapäivälehtiä kiinnostaa kuolemalla mässäily? Kysymys on tietysti myynnistä ja huomiosta. Pyrkimys tuoda kuolema lähelle lukijaa on tehokas retorinen, siis yleisön houkuttelun, keino.

Tämän tutkimuksen kohde on suomalaisten iltapäivälehtien Ilta-Sanomien ja Iltalehden kuolemaa käsittelevä journalistinen materiaali. Tutkimuksen pääaineisto on kerätty kahdentoista kuukauden ajalta alkaen tammikuusta 2004. Aineisto koostuu suuronnettomuuksista, henkirikoksista, tapaturmista, sairauksia, sodista ja terroriteoista. Tarkastelun kohteina ovat otsikot, tekstit, kuvitukset ja muu visuaalinen materiaali. Tutkimuksessa analysoidaan myös iltapäivälehtien tekijöiden omasta toiminnastaan tekemiä historiikkeja. Iltapäivälehtien vertailuun on käytetty myös ns. yleissanomalehtiä. Minkälaisen todellisuuden iltapäivälehdet meille sitten rakentavat? Siinä missä ns. vakava journalismi on omiaan pönkittämään poliittisen järjestelmän eri toimijoiden poliitikkojen ja virkamiesten valtaa, niin iltapäivälehdet rakentavat nimenomaan median valtaa. Vakavassa journalismissa pyritään etäännyttämään lukija konkreettisesta kuolemasta. Vakavan journalismin kehyksessä jako julkiseen ja yksityiseen on keskeinen tapa käsitellä kuolemaa. Konkreettisen ihmisen konkreettinen kuolema kuuluu yksityisyyden alueelle ja yksityisyyden suojelu on tämän journalismin luomassa yhteisöllisyydessä keskeistä.

Iltapäiväjournalismi toimii juuri päinvastoin. Iltapäiväjournalismille kiinnostavuus on keskeisiä uutiskriteerejä. Iltapäivälehdet haastavat vakavaa journalismia pyrkimällä alituiseen rikkomaan jakoa julkiseen ja yksityiseen; sen keskeistä aineistoa ovat nimenomaan ihmisten yksityiset ja intiimit kokemukset. Iltapäivälehdet pyrkivät tuomaan kuoleman lähelle lukijaa niin teksteissä kuin visuaalisen esittämisen tavoissa.

Iltapäiväjournalismi korostaa yhteiskunnallisten arvojen sijasta julkisuutta ja journalismia manipuloinnin sekä kaupallisen hyödyn keinona. Näiden lehtien luoman julkisuuden keskeinen symboli on lööppi, mainosjuliste, jolla iltapäivälehdet pyrkivät tunkeutumaan osaksi arkielämäämme. Suuronnettomuudet, joiden yhteydessä media ja sen yleisö muuttuvat kollektiiviseksi surijoiden joukoksi, ovat haaste myös iltapäivälehdille. Kun katastrofeissa media samankaltaistuu, iltapäivälehdet tarvitsevat onnettomuuksille kasvot , tai useampia kasvoja. Jotta journalistinen draama kulkisi, tärkeällä sijalla ovat myös uhrit, syylliset ja sankarit: nuo iltapäiväjournalismin perushahmot.

Ruuskanen, Sauli Death in the Afternoon. The Postmodern Subject and The Real in Finnish Tabloids Doctoral Dissertation University of Tampere Department of Journalism and Mass Communication

How do the representations of death, in texts and visual presentations, produce journalistic audience? The data for the study comprised all the journalistic news material having something to do with death and published in two Finnish tabloids called Ilta-Sanomat and Iltalehti.

The data collected cover the period between the end of January 2004 and the beginning of February of 2005. The research material includes headlines, texts, pictures and other visual presentations on death appearing in the news. This includes news stories and visual presentations about major disasters, homicides, fatal accidents, fatal illnesses, war and acts of terrorism. The research material also includes memoirs by Finnish tabloid journalists. For purposes of comparison I also use some Finnish quality papers.

The main framework of this study rises from the discussion within psychoanalysis, cultural studies and political sciences. The most important starting-point is the subject theory of the French psychoanalyst Jacques Lacan. The main research question is, how has the subject been produced in postmodern culture in representations of death and bereavement? This question is inextricably linked to the question of the role of the press in a society in a modern and postmodern culture. The way in which the community (and on the other hand individualism), what so called serious journalism produces is here referred to as political individualism. The way in which the Finnish tabloid newspapers produce individualism and community is referred to as ethical individualism. These different ways in which the community perceives the role of journalism in society produce different kinds of publicity.

Instead of high social values and the values of the project of Enlightenment Finnish tabloids underlines the significance of manipulation of the audience and pure economic values as the bases of publicity. Just as political individualism legitimates the social power of the political system and its agents, such as the politicians and the bureaucratic authorities, ethical individualism legitimates the social power of journalistic organizations and their agents such as journalists and publishers.

For the Finnish tabloids, the notion of public interest (in Finnish kiinnostavuus) is the main news criterion. The public interest is the nodal point of the hegemonic project of the Finnish tabloid media. This notion brings together, on the one hand, the individual members of the audience as concrete human beings and, on the other hand, the economic agent, the individual as a consumer. The main symbol (in Lacanian terms, the object-cause) of the Finnish tabloids is the yellow billboard (in Finnish lööppi) aiming on a daily basis to inculcate tabloid media as part of our everyday lives.

In the framework of political individualism an effort is made to keep the individual reader at a certain distance from concrete death per se, while tabloid journalism tries to bring it as close as possible both in the copy and in the visual presentations. In the framework of political individualism the distinction between public and private is the most common way to deal with death. The concrete death of the concrete individual belongs to the private sphere and the protection of the private is an essential theme for political individualism. Tabloid journalism challenges and constantly tries to break this for political individualism very important distinction. The most important journalistic material for tabloid journalism is people s private and intimate experiences. In this framework concrete death is a very powerful rhetorical tool in the creation of the audience.

In this study important categories in the data from Finnish tabloids portraying death are also the victim and the guilty party. Major disasters are addressed in this study through such notions as spectacle and collective grief.