Selkoistettu uutinen. Lingvistinen analyysi selkotekstin erityispiirteistä

Abstract

Selkokieli määritellään sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan mukautetuksi kielimuodoksi, joka on yleiskieltä luettavampaa ja ymmärrettävämpää ja joka suunnataan erityisille vastaanottajaryhmille.

Tutkimus koskee selkokielisiksi mukautettuja uutistekstejä. Aineistona on Suomen tietotoimiston julkaisemia uutisia ja niiden pohjalta kirjoitettuja selkoversioita. Lähtötekstien ja selkotekstien eroja analysoidaan lingvistisin menetelmin ja kuvataan selkoistamista kirjoitusprosessina. Tekstien mukauttamisessa näkyy selkokirjoittajan intentio tuottaa annettujen suositusten mukainen versio, joka on yleiskielistä tekstiä yksikertaisempaa ja pelkistetympää. Toisena aineistonani ovat neljän selkoviestinnän asiantuntijan ja keskeisen toimijan haastattelut, jotka tarkentavat kuvaa kielimuodon kehittämisestä, periaatteista ja tavoitteista.

Tekstien vertailu on pääosin laadullista, ja keskiössä ovat kirjoittajien kielelliset valinnat ja merkityksenanto. Koska selkoviestintään vaikuttavat tietynlaiset kielenkäyttötilanteen erityispiirteet, voidaan puhua erityisestä selkorekisteristä, jossa puolestaan tuotetaan eri tekstilajeihin kuuluvia tekstejä. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, tulkita ja selittää tekstien viestinnällisiä funktioita ja eri tekstiversioiden ylläpitämää vuorovaikutusta. Lähtötekstien ja selkoversioiden vertailu osoittaa, että selkoistaminen muuntaa uutisen tekstilajipiirteitä.

Tutkimus hyödyntää systeemis-funktionaaliseen kielioppiin pohjaavaa funktionaalista lähestymistapaa. Merkitysten eri puolina näkyvät 1) se, miten kielellä luodaan ja ylläpidetään vuorovaikutusta, 2) se, miten kieli konstruoi kokemuksia käsitteellistämällä ja luokittelemalla ja 3) se, miten teksti järjestyy kielelliseksi viestiksi. Tutkimus osoittaa, että selkoistaminen vaikuttaa kaikkien metafunktioiden merkityksenantoon. Erilaiset kielelliset valinnat selittyvät tekstien ylläpitämän vuorovaikutuksen, teksteissä konstruoidun maailman ja tekstin viestiksi muotoutumisen merkityksenannosta.

Keskeiset lähtötekstien ja selkotekstien erot havainnollistuvat etenkin tekstien alussa. Selkoversioissa suositaan lähtötekstejä useammin vuorovaikutusta painottavaa aloitusta, joka hakee esittelevin ja havainnollistavin rakentein kiinnekohtaa vastaanottajan maailmaan. Kirjoittaja käsittelee tekstiä lukijaa varten, ja vertailusta voi päätellä, että erityisryhmiin kuuluvalle vastaanottajalle kohdentaminen toisaalta lisää, toisaalta yksinkertaistaa tekstin ylläpitämää vuorovaikutusta. Mukauttaminen vaikuttaa tekstin modaalisiin piirteisiin, direktiivisyyteen ja moniäänisyyteen.

Selkoistaminen muuntaa lähtötekstissä käytettyä nimeävää ja luokittelevaa merkityksenantoa esimerkiksi konkreettistamalla ja havainnollistamalla käsitteitä, purkamalla lausekkeiden määriteketjuja ja lisäämällä tekstiin määritteleviä lauseita. Nimeävä ilmaisutapa muunnetaan tekemistä ilmaiseviksi lauseiksi, joissa toimija osoitetaan selvemmin kuin lähtötekstissä. Voi sanoa, että selkotekstissä on lähtötekstiä useammin läsnä ihminen. Merkitysrakenteiden selventäminen näkyy tekstuaalisista piirteistä etenkin informaatiorakenteessa ja teemankulussa, esimerkiksi ns. pysyvän teeman käyttämisenä.

Tutkimustuloksia on mahdollista hyödyntää selkokirjoittamisen suosituksia tarkennettaessa, kirjoittamisen opettamisessa ja tekstien arvioinnissa.

Plain language (in Finnish selkokieli) is defined as a form of language which, by virtue of its simplified content, lexical selection and structure is more readily readable and comprehensible and intended for specific target groups.

My study is concerned with news texts and how these are adapted into plain language. The data comprise news items published by the Finnish News Agency (STT) and their plain language versions published in a publication for that purpose (Selkouutiset). I present a linguistic analysis of the differences between the original items and their plain language versions and describe the writing process involved. The simplifications identified reveal the intention of the writer to produce a version in keeping with the official recommendations, namely a text which is simpler and less elaborate than standard language. My secondary data comprise interviews with four experts in plain language and a key actor, which serve to facilitate the description I present of the development of this language variety, its principles and the purposes envisaged.

Using mostly qualitative research methods, I compare the writers? linguistic choices and meaning making, and so also the similarities and differences in the text forms and meanings. Given that plain language is an outcome of certain situational features, I use the term plain register (in Finnish selkorekisteri), in which various genres are rendered. My purpose is to describe and account for the communicative functions of the text and the interaction sustained by the differing text versions.

I make use of the functional approach of systemic-functional grammar in which the giving of meaning is scrutinized through three metafunctions: interpersonal, ideational and textual. The various aspects of meaning show 1) how language is used to create and sustain interaction, 2) how language serves to construct experiences by naming and classifying, and 3) how the text is arranged into a linguistic message.

My study shows that rendering texts into plain language affects the meaning conveyed through all metafunctions. The interaction sustained by the texts, the world constructed through the texts and the meaning conveyed through the formation of the texts into a message accounts for the linguistic choices made.

The differences between the source texts and the plain language tests can be explained functionally. The writer of a plain language text processes the text with the reader in mind, and comparison reveals that on the one hand the approach to recipients belonging to a specific group increases and on the other simplifies the interaction sustained by the text. Adaption has an effect on the modal features of the text, on its directness and multiplicity of its voices.

For example, rendering a text in plain language makes the naming and classifying more concrete in the assignation of meaning, and, by illustrating concepts, unravels chains of subordinate clauses and adds defining sentences. The naming mode of expression is converted into sentences denoting actions, in which the actor appears more clearly than in the source text. Rendering meaning structures clearer is apparent in the textual features, notably in the information structure and theme progression, for example in the use of a permanent theme. The differences in textual features are emphasized in the different ways of beginning the texts. In the plain language versions there is a preference for non-journalistic beginnings stressing interaction, which, through presentational and illustrative structure, seeks a point of reference in the world of the recipient. Rendering a text in plain language changes the journalistic genre.