Ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka. Kansainvälisen ilmastokysymyksen haltuunotto Suomessa

TamPub

Kuvailutiedot

dc.contributor.author Kerkkänen, Anu -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:07:38Z
dc.date.available 2012-12-03T12:07:38Z
dc.date.issued 2010 -
dc.identifier.isbn 978-951-44-8207-6 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/66660
dc.description.abstract Väitöskirjassa on tutkittu, kuinka Suomessa on pyritty vastaamaan ilmastonmuutoksen tuomiin vaatimuksiin. Tutkimus kohdentuu 2000-luvun alkuvuosiin, jolloin ilmastonmuutoksella ei vielä ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa samanlaista painoarvoa kuin nykyään. Suomessa tehtiin tuolloin kuitenkin joukko tärkeitä ilmastopolitiikan linjauksia, jotka vaikuttavat yhä. Väitöskirjassa selvitetään myös, miten ilmastoasia otettiin vastaan Suomen kunnissa ja mitkä seikat lopulta vaikuttavat siihen, etenevätkö kuntien ilmastotoimet vai eivät. Suomen ilmastopolitiikan muotoutumista kansallisella ja kuntien tasolla on tutkittu aiemmin vain vähän. Väitöstutkimuksessa on haastateltu virkamiehiä, ministereitä ja tutkijoita, jotka rakensivat Suomen ensimmäisen ilmastostrategian. Lisäksi aineistona on strategian valmistumisen aikaan käyty ilmastoaiheinen keskustelu Helsingin Sanomissa. Paikallistasoon on puolestaan pureuduttu haastattelemalla kuntien virkamiehiä ja muita kunta-alan toimijoita, jotka työskentelivät ilmastoasioiden parissa. ILMASTOKESKUSTELU PELKISTYI VÄITTELYKSI YDINVOIMASTA Ilmastoasioista Helsingin Sanomissa käyty kiivas keskustelu osoitti, että valtakunnan tasolla koko monimutkainen ilmastokysymys nähtiin 2000-luvun alussa ennen kaikkea energiantuotantoratkaisuille alisteisena asiana. Tutkitulla ajanjaksolla ilmastoasialla yritettiin edistää muita tavoitteita. 2000-luvun alussa Suomessa valmisteltiin päätöstä viidennen ydinvoimalan rakentamisesta. Niin ydinvoiman kannattajat kuin sille vaihtoehdoksi maakaasua tarjonneet vastustajatkin perustelivat näkemyksiään ilmastonmuutoksen torjumisella. Tutkimuksessa todetaan, että keskustelu keskittyi kiistelyyn energiantuotantomuotojen paremmuudesta, kun taas keskustelu muista ilmastonmuutoksen kannalta olennaisista toimista vaikkapa liikenteessä tai maankäytössä jäi vähäiseksi. MINISTERIT RIITELIVÄT, VIRKAMIEHILLÄ KONSENSUS Suomen ensimmäinen ilmastostrategia laadittiin vuonna 2001. Strategiassa määriteltiin millaista ilmastopolitiikka Suomi tekee valtakunnan tasolla, eli miten Suomi aikoo täyttää kansainvälisissä neuvotteluissa asetetut tavoitteet kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi. Myöhemmin, vuosina 2005 ja 2008 laaditut strategiat pohjautuvat pitkälti ensimmäiselle. Strategiaa muotoilleet virkamiehet korostivat haastatteluissa, että strategian virkamiesvalmistelu eteni hyvässä sovussa ja kiistoja oli vain poliittisten toimijoiden välillä. Sopuisuuteen vaikutti muun muassa se, eri hallinnonalojen virkamiehet tunsivat toisensa jo ennalta. Tämä vaikutti myös neuvotteluiden sisältöön: Tiettyjä kysymyksiä ei haluttu tuoda neuvottelupöytään, sillä niiden katsottiin olevan muiden neuvottelijoiden kannalta liian vaikeita hyväksyä. Suomalaisen hallintokulttuurin on yleisesti todettu kehittyneen keskustelevammaksi, mutta ilmastopolitiikasta päättäminen oli vielä 2000-luvun alussa varsin sulkeutunutta. Tämä näkyi muun muassa siinä, että kansallista ilmastostrategiaa muotoiltaessa perinteisesti vahvojen toimijoiden, kuten energiahallinnon, auktoriteettiasema korostui. Ilmastostrategian valmistelijat tekivät myös huomattavan määrän valintoja siitä, millaisia vaihtoehtoja strategiaan otetaan mukaan ja minkälaisten lähtöoletusten pohjalta erilaisia skenaarioita lasketaan. Vaihtoehtojen rajaamista perusteltiin sillä, että osa asioista oli vakioitava, jotta työssä päästään eteenpäin. Väitöstutkimuksessa todetaan, että päätöksentekoon liittyvät epävarmuudet ja valinnat tulisi kuitenkin tuoda esiin, sillä tämä vähentää yksipuolisen vallankäytön mahdollisuutta. ILMASTOKYSYMYS NÄHTIIN ONGELMANA Julkisessa keskustelussa ja virkamiestyössä päästöjen vähennykset nähtiin usein ennen kaikkea ongelmana, joka hidastaa talouskasvua ja uhkaa hyvinvointia. Suomen energianintensiivisen teollisuuden pelättiin kärsivän, jos Suomi sitoutuu päästövähennyksiin. Toisaalta esille nousi myös näkökulma, jonka mukaan päästövähennykset eivät tarkoita ainoastaan kustannuksia, vaan myös säästöjä ja uudenlaisen teknologian kehittämistä. Näkemys jäi kuitenkin ongelmakeskeisyyden varjoon. Ilmastokysymyksen hahmottaminen ongelmaksi heijastui myös kuntien ilmastotyöhön. Kunnissa oli vaikea hahmottaa, onko ilmastokysymys ollenkaan kuntien toimintaa koskeva asia ja mitä toimia kuntien tasolla voidaan toteuttaa. Ongelmallisena pidettiin myös sitä, että ilmastoasiat tulevat kuntiin lähinnä ympäristöhallinnon kautta, mutta toimia pitäisi tehdä kaikilla hallinnonaloilla. Yksi tutkimuksen johtopäätöksistä onkin, että ilmastokysymyksen hahmottaminen erilaisten vaikeuksien kautta ja myös melko kapea-alaisena kysymyksenä on vaikuttanut siihen että Suomen käytännön toimet ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ovat lähteneet liikkeelle hitaasti. VIRKAMIEHET LUOTTIVAT OMIIN KOKEMUKSIINSA Ilmastopolitiikkaa varten tuotetaan jatkuvasti suuri määrä uutta tietoa, kuten erilaisia tutkimuksia ja ennusteita. Tutkimuksen mukaan ilmastopolitiikasta vastaavat virkamiehet niin valtakunnallisella kuin paikallisellakin tasolla arvioivat kuitenkin toimintamahdollisuuksia ennen kaikkea omiin kokemuksiinsa perustuen. Vaikka uutta tietoa olisi ollut tarjolla, sitä ei aina hyödynnetty päätöksenteossa. Kuntien tasolla informaatiotulva koettiin jopa turhauttavaksi. Tietoa on tarjolla, mutta oman kunnan kannalta olennaisten asioiden löytäminen ja tiedon sovittaminen paikalliseen päätöksentekoon on vaikeaa. Jotta tieto vaikuttaisi paikallistason päätöksenteossa, tarvitaan puolestapuhujia, jotka voivat osoittaa tiedon merkityksen oman kunnan kannalta. RESURSSIPULA KURISTI KUNTIEN ILMASTOTOIMIA Tutkimus vahvistaa, että kansainväliset julistukset ja valtakunnan tasolla laaditut strategiat eivät takaa käytännön toimia ilmastonmuutokseen vastaamisessa. Kunnissa tehtävät, paikallisen tason päätökset vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka Suomi voi vastata ilmastonmuutokseen. Tutkimuksessa perehdyttiin ilmastotoimiin sellaisissa kunnissa, jotka ovat mukana Kuntaliiton ilmastokampanjassa. Ilmastotoimia oli toteutettu kunnissa vaihtelevasti. Merkittävänä ilmastotoimien edistymistä hidastavana asiana kuntien virkamiehet pitivät resurssipulaa. Ilmastotoimien onnistuminen olikin usein kiinni jopa yksittäisen virkamiehen aktiivisuudesta. Kunnissa koettiin myös, että ilmastoasiat ovat liian epämääräisiä. Päästöihin vaikuttavat monet toimialat ja päästöjen väheneminen näkyy hitaasti. Myös tulosten mittaaminen on usein vaikeaa. Kunnissa kaivattiinkin tukea erityisesti siihen, miten tehdä asia näkyväksi ja merkittäväksi paikallistasolla. fi
dc.description.abstract In this study, I examine the shaping of national and local climate policy in Finland. My aim is to clarify how international climate policy objectives are adopted on the national and local levels and what factors impact the shaping of climate policy. My research focuses on the early stages of national and local climate policy institutionalisation in the early 2000s. The starting point of my research is the idea of non-linearity, according to which, national practices and reactions cannot be regarded as a direct result of international decisions. Instead, international level objectives and national level distinguishing features are together intertwined in the national implementation of international climate policy. On the other hand, the consideration of climate objectives in political action can change established structures by highlighting completely new types of issues. While implementing climate policy objectives, a unique state of action will also take shape on the local level, which is partly dependent on international and national decisions and guidelines but, at the same time, also strongly bound to local distinguishing features. This study is comprised of three focal studies. In the first focal study, I survey public debates concerning the first national climate strategy completed in 2001; the empirical material consists of newspaper articles in Helsingin Sanomat on the topic of the climate. In the second one, I investigate public servant preparations for the first national climate strategy; the material consists of interviews with public servants, researchers and politicians who participated in the preparations of the climate strategy. The third study is focused on climate objectives in the municipalities; the empirical material is comprised of interviews with municipal public servants as well as with other persons who have participated in the climate policy implementation on the local level. My research is theoretically based on the perspective of political practices, emphasising the close ties of interpretations of social problems to different concrete and material conditions, however simultaneously maintaining policy making circumstances and the exchange of meanings therein at the core of the study. I supplement the viewpoint of political practices with a broad, theoretical set of concepts with which I analyse my materials and interpret the empirical results. The theoretical set of concepts of this study includes, for example, the following: policy dimensions and politicisation, interpretation frames, planning, policy formation conditions as well as knowledge and expertise. Many important findings on the politics and dynamics of climate change governance have been highlighted in this study. One of the most important empirical findings in my research is associated with the relationship between climate policy framing and action. My research showed that the climate issue in Finland at the beginning of the 2000s, both on the national and local levels, was viewed as a problem: It was more often than not interpreted through frames articulating the types of problems regarded as central. This emphasis clearly influenced the action as well. Internationally, Finland is lagging behind in the implementation of specific instruments in climate policy. On the other hand, my research showed that the interpretation of climate questions as a rather narrow issue has also slowed down the implementation of climate policy objectives in Finland. On the local level, climate issues have significantly been interpreted only as a matter for local environmental administration; on the national level, climate issues, for one, have been viewed merely as being relevant for large-scale energy production solutions. My research also showed that in the early 2000s, the politicisation of climate issues was firmly connected to various efforts to utilise climate issues in the advancement of certain other objectives. For example, climate issues in national level public debates were more exploited in talks concerning nuclear power, when in fact there were hardly any discussions on the implementation of climate objectives. On the other hand, my research highlighted that climate issues during the time period being investigated had clearly not yet been given broader argumentative power: Although climate issues were used in national level public debates as a strong argumentation basis when advocating the superiority of different forms of energy production, climate issues still seemed to go almost completely unnoticed in other fields of activity. My research also disclosed that the processes of the production of knowledge concerning climate policy and the politics of climate policy are tightly interwoven. On the basis of my materials, it turned out, for example, that the results of calculations concerning climate policy expenses were bound to, aside from scholarly ´facts´, a number of political and practical choices as well. My research also strongly highlighted, in particular, the relevance of experiential knowledge in the formulation of objectives and measures concerning climate policy. Certain methods can therefore be excluded from the set of implementation options of climate policy, for example, due to the fact that cooperation between certain actors had previously proved difficult. The results of my research also include the discovery that informational and administrative processes concerning climate policy had particularly still been closed off in the early 2000s. The complexities and scope of climate policy partly account for this: In order to have been able to follow though with the processes, certain issues simply had to be standardised. Closing off climate policy processes, however, is problematic because in connection with the unravelling of quite complex problems in various informational and administrative processes, it would be essential to highlight choices made and the uncertainties associated with them. When awareness is actively being maintained, for example, on choices associated with knowledge produced as support of political design, the possibility of the onesided use of power included in the processes will be reduced. My research also showed that actors operating on various levels and from different viewpoints are important in climate policy because they fulfil different functions, thereby complementing each other. The abundance and variety of actors also provides the possibility for finding the most appropriate solutions for each situation. The diversity of different institutions and actors should therefore not be considered problematic, although situations concerning climate policy can easily seem to appear to be unclear and ´uncontrolled´ because of it. en
dc.language.iso fi -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 978-951-44-8206-9 -
dc.subject ilmastonmuutos -
dc.subject Suomi -
dc.subject politisoituminen -
dc.subject suunnittelukäytännöt -
dc.subject politiikan ehdot -
dc.subject climate change -
dc.subject governance -
dc.subject Finland -
dc.subject political practices -
dc.title Ilmastonmuutoksen hallinnan politiikka. Kansainvälisen ilmastokysymyksen haltuunotto Suomessa -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:978-951-44-8207-6 -
dc.relation.numberinseries 1549 -
dc.seriesname Acta Universitatis Tamperensis -
dc.oldstats 525 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 995 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study fi=Ympäristöpolitiikka | en=Environmental Policy| -
dc.date.dissertation 2010-11-12 -
dc.onsale 1 -
dc.faculty fi=Kauppa- ja hallintotieteiden tiedekunta | en=Faculty of Economics and Administration| -
dc.department fi=Yhdyskuntatieteiden laitos | en=Department of Regional Studies| -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Kuvailutiedot