´Onks meistä tähän?´ Aineenopettajakoulutus ja opettajaopiskelijan toiminnallisen osaamisen palapeli

Abstract

Tutkimus on ainedidaktinen opettajakoulutustutkimus, jossa kuvataan ja tarkastellaan aineenopettajaopiskelijan (matemaattiset aineet) toimintaa ja oppimisprosesseja opettajaopintojen aikana. Opettaminen ja opettajaksi opiskelu ovat kompleksisia tutkimuksen kohteita. Opetustapahtuma on vuorovaikutteinen sosiaalinen prosessi, jossa opettajan pedagogista ajattelua ohjaavat sekä oppilaat ja opetettava sisältö. Jatkuvan evaluaation ja reflektoinin vaatimuksen johdosta opetustapahtuman pitäisi olla muutakin kuin hyväksi havaittujen keinojen kokoelma. Opettajan on osattava toimia yllättävissä, uusissa tilanteissa. Tämän tutkimuksen pääongelma on, millaisin käsittein opettajan toiminnallista osaamista voidaan tarkoituksenmukaisesti kuvata ja jäsentää.

Opettajaksi kasvua on aiemmin tutkittu monesta lähestymisnäkökulmasta. Erityisesti luokanopettajaksi kasvun prosesseista sekä opettajaharjoittelun ohjaukseen liittyvistä prosesseista tiedetään jo yhtä ja toista. Opettajan reflektiiviset käytänteet ja pedagoginen tietäminen ovat Suomessa ja muualla aiemmin monipuolisesti tutkittuja asioita. Tässä työssä tavoitteena oli pyrkiä ymmärtämään opettajaksi oppimisen prosessia laajemmin. Ymmärryksen etsiminen sekä opiskelijan omien tarinoiden että käytännön tilanteiden observoinnin kautta vaati teoreettisten käsitteiden uudelleenhahmottamista sekä tilanteita parhaiten kuvaavien uusien käsitteiden käyttöönottoa. Oppitunnin jäsentäminen uusilla käsitteillä mahdollistaa opettajaopiskelijan toiminnan erittelyn ja jatkossa myös ohjaamisen uudella tavalla.

Koulutuksellisena viitekehyksenä tutkimuksessa toimii opettajankoulutuksen opetussuunnitelman kolmitasoinen malli: autobiografinen yksilöllisyyden ja identiteetin taso, yhteisöllinen taso ja kulttuurillinen ja yhteiskunnallinen taso. Tutkimuksen kohteena olleisiin autobiografisiin prosesseihin liittyviä keskeisiä käsitteitä ovat identiteetti, opettajuus ja sisäinen tarina. Toiminnallisen osaamisen käsitteellistämiseen liittyvät puolestaan käsitteet diskurssi, affordanssi ja positioituminen.

Ihmisen toimintakyky koostuu eettisistä, moraalisista, fyysisistä, psyykkisistä ja sosiaalisista osatekijöistä. Osa näistä on kasvatuksen tulosta ja liittyy autobiografisiin prosesseihin, osaan taas koulutuksella on mahdollista vaikuttaa. Toiminnallinen osaaminen koostuu suhteista omaan itseen, toisiin ihmisiin, kouluun ja opettavaan aineeseen. Suhde omaan itseen sisältää sekä psyykkisen että kehollisen näkökulman. Suhde toisiin ihmisiin sisältää sekä sosiaalisen, mutta myös eettis-moraalisen näkökulman. Suhde opettaviin aineisiin sisältää näkemyksen siitä, mitkä seikat oman oppiaineen opettamisessa ja oppimisessa ovat merkityksellisiä ja keskeisiä, eli opettamisen ja oppimisen arvoisia. Koulu on osa yhteiskuntaa, ja siksi suhde kouluun osana yhteiskuntaa on tiedostamisen arvoinen asia. Toiminnallisen osaamisen peruspilari on, että opettajalla on halu olla opettaja ja kasvattaja. Se on tietoinen päätös ja päämäärä. Opettajan ammatti on eettinen ammatti. Jokaisen opettajaksi opiskelevan tulee löytää oma opettajaidentiteettinsä oman sisäisen tarinansa kautta.

Tutkimus on kvalitatiivinen, hermeneuttinen ja heuristinen bricolage-tutkimus, joka koostuu neljästä erillisestä aineistosta: oppimistarina, ohjaustarina, harjoitustunnin observointi ja tuntia pitäneen opiskelijan haastattelu observoinnin jälkeen. Tutkimukseen osallistui Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksella aineenopettajan pedagogisia opintoja matemaattisissa aineissa tekevät opiskelijat kolmelta lukuvuodelta (vuosina 2005-2008). Kaikki 121 opiskelijaa kirjoittivat molemmat tutkimusaineistoksi muodostuvat tarinat. Heistä valikoitui 15 opiskelijaa, joiden toimintaa opetustunnin aikana havainnoitiin ja jotka haastateltiin.

Tutkimuksesta käy ilmi, että omat koulumuistot eivät vielä riitä antamaan kattavaa kuvaa opettajan työstä. Opiskelijoilla on hyvin vahva kokemus opettajajohtoisesta opetuksesta. Huolimatta siitä, että opettajajohtoisuus johdonmukaisesti edeten voi toimia näennäisen tehokkaasti, se voi sisältää oppimisen laadullisen tarkastelun kannalta vakavia ongelmia. Sellaisena voidaan nähdä oppilaan roolin kaventuminen passiiviseksi mukautumiseksi ja huomion kohdistuminen ulkoiseen suoritukseen ja tilanteeseen. Tällöin oppilaan ei tarvitse itse konstruoida merkityksellistä tulkintaa opiskeltavasta taidosta. Lisäksi ainoastaan kaikilta taidoiltaan oppilasta edistyneemmäksi oletetun opettajan kanssa tapahtuva vuorovaikutus nähdään oppimista edistäväksi, koska opettaja on ainoa informaation ja palautteen lähde. Käsitys opettajan ylivertaisuudesta luo opettajaopiskelijalle melkoisia paineita. Pyrkiessään kohti edellä kuvattua ideaaliopettajuutta opettajaopiskelija syrjäyttää oppilaat -huomaamattaan tai tarkoituksella - oppimistapahtumassa. Tällöin vuorovaikutus opettajan ja oppilaiden välillä jää etäiseksi, vaikka muodollisesti asioiden käsittely esim. liitutaululla ja opettajan puheessa etenisikin ilman suurempia virheitä.

Hallinnan ja suoriutumisen sijaan vuorovaikutukseen opettajaopiskelijoiden, ohjaavien opettajien ja oppilaiden välillä tulisi kiinnittää huomiota. Osallisuuden kokemus osana koulu- ja kasvatusyhteisöä jää puolitiehen, ja epävarmuus omasta soveltuvuudesta ja halusta jäädä opettajaksi herää, jos opettajaopinnot jäävät suorittamisen tasolle ja niiden syvempi merkitys ei avaudu. Reflektiiviset käytänteet (esim. portfoliotyöskentely), joiden tarkoitus on tukea autobiografisia prosesseja, ovat hyvin läsnä opintojen aikana, mutta ilman ohjausta ne ovat suoritus muiden joukossa. Opettajaopintojen aikana position vaihtuminen opiskelijasta opettajaksi ei ole kivuton ja suoraviivainen prosessi.

Sosiaaliset prosessit eli suhde itseen toimintakykyisenä yksilönä muiden joukossa liittyvät pääsääntöisesti harjoittelukoulussa olemiseen ja toimimiseen luokassa, mutta myös työskentelyyn muissa opettajaopinnoissa yhdessä muiden toimijoiden kanssa. Opettajankoulutuksen kolmas taso eli kulttuuriset ja yhteiskunnalliset prosessit jäävät monelle opiskelijalle pinnalliselle tasolle. Tämä näkyy siten, että koulutuksen laajempaa merkitystä yhteiskunnassa ja opettajan roolia yksittäisten oppilaiden oppimisprosessin tukijana ei ehditä jäsentää. Asiat koetaan vieraiksi, koulukontekstiin sopimattomiksi tai vaikeiksi ymmärtää.

Tutkimus antaa praktisia ja teoreettisia työkaluja opettajan perus- ja täydennyskoulutuksen kehittämiseen.

This research project examines and describes the subject teacher student´s action and learning processes in the teacher education programme. The research is a qualitative one. The purpose of the research project is to analyse and conceptualise the teacher?s and the teacher student´s functional agency in these processes. The three-level model of the teacher education curriculum serves as a frame of reference for the research project. The first level is that of autobiographical individuality and identity. The second level is that of a community with social inclusion processes involved. The third level is a cultural and societal one. In the research the conceptual frame of reference is made up of the concepts "identity"?, "teachership" and "?inner narrative", linked to the autobiographical processes, along with discourses, affordances and positioning, linked to the professional practical capabilities. In this research, identity and teachership are interlinked because identity defines, on the one hand, the ways in which the teacher student interprets the teachership, including the rights and obligations entailed by it, and, on the other hand, in what ways she or he acts in the teaching profession. Identity is shaped by the inner narrative which is made up of lived experience and future expectations. In the research, a specific model is formulated for the purpose of describing the prospective teacher?s professional practical capabilities. A human being´s capacity of action consists of ethical, moral, physical, psychological and social factors. Some of these factors arise from the upbringing people receive, with a direct relation to the relevant autobiographical processes, while others can be influenced by education. Activities taking place within a variety of discourses are connected with interpretations, searching and attaching values, as well as choices. In a multiplicity of situations and environments, affordances allow action. In keeping with affordances, a discourse involves positioning oneself in relation to other people along with the action that arises from the positions. In the teacher education programme, the prospective teachers´ action is reflected on in various contexts for the purpose of developing their professional practical capabilities and the proficiency of their professional agency.

A total of 121 prospective teachers took part in this research project during three academic years 2005 through 2008. The teacher students were pursuing the teacher´s pedagogical studies in mathematics and science in the University of Tampere Department of Teacher Education. The research is a qualitative, hermeneutical and heuristic study of the bricolage type, made up of four separate materials: a learning narrative, a supervision narrative, videotaped observation of teaching practice in a classroom with a subsequent interview carried out using the simulated recall method. Every one of the 121 students wrote both the learning and the supervision narrative whereas each year 5 students chose to -and were accepted to - join the videotaped observation of the teaching practice in a classroom and the interview.

The research draws attention to the fact that a teacher student´s personal memories of the school years do not suffice to provide an extensive picture of the teaching profession. More attention should be paid to interaction between teacher students, supervising teachers and pupils, not to the mastery of the subject matter and performance. Obviously, there is no proper experience of participation in the school and education community, and uncertainty about one´s personal aptitude and, indeed, willingness to continue in the teaching profession arises. During the pre-service teacher education year the students do indeed learn a great many things of themselves. It is possible to learn to detect affordances and it is possible to improve the process of interpreting them. One can improve one´s capability of discerning opportunities of action provided by affordances, and one can put intentional efforts into detecting and assuming the positioning appropriate in each particular discourse. A lesson in a classroom is connected with a variety of discourses, e.g. science, the subject matter, teaching, learning and the curriculum. In the research project, discourses, affordances and positions were used for creating models of lessons as they were conducted. This proved to be a viable means of analysing and understanding situations of interaction. In their teaching practice in classrooms, the teacher students use different discourses in a variety of ways, and pay attention to various aspects, but are not always able to assume versatile positions in relation to the pupils or the supervising teacher, the mentor. Curiously, a number of prospective teachers exclude the pupils from the learning event, which results in the interaction between the teacher and the pupils remaining weak even if the work on the classroom board is mostly correct. It is possible to help the teachers to enhance and improve the realisation of their professional practical capabilities by making them aware of the relevant discourses, affordances and positions.

In conclusion, this research project presents both theoretical conceptions and practical tools for improving pre-service and in-service teacher education. Throughout the teacher education programme, reflective practices (e.g. work on portfolios) ensure that the autobiographical processes are included. The shift from a student to a teacher is, however, not a straightforward one, nor does it exclude actual pain. The social processes, i.e. the teacher students´ relation to themselves as individuals capable of action among fellow individuals, are mainly connected with life and work in classrooms in the practice school, but also with work in other parts of the teacher education programme together with other actors. A great many students do not engage in in-depth examination of cultural and societal processes, which results in a failure in gaining an awareness of - and conducting an analysis of - the more extensive role of education in society as well as the teacher´s role as a supporter of individual pupils´ learning processes. These issues are considered strange, inappropriate in a school context, or simply hard to understand. This is a real challenge because the basic studies of educational science " at the start of the teacher education programme" include a large amount of work and reflection on exactly these issues.