Taide siltana sosionomiksi (AMK) kasvamiselle. Toimintatutkimus taide- ja ilmaisuaineiden kehittämisestä postmodernin taidekasvatuksen suuntaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa vuosina 2001 - 2004

TamPub

Näytä suppeat kuvailutiedot

dc.contributor.author Malmivirta, Helena -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:08:07Z
dc.date.available 2012-12-03T12:08:07Z
dc.date.issued 2011 -
dc.identifier.isbn 978-951-44-8492-6 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/66769
dc.description.abstract Taide on ollut aina läsnä sanoina, tarinoina, kuvina, tanssina, musiikkina, lauluina ja muina keinoina tutkia ihmisen paikkaa sekä suhdetta toiseen ihmiseen ja ympärillä olevaan maailmaan. Taide on liikuttanut, täyttänyt ja tyhjentänyt mieltä. Taide käsitteenä on monimutkainen sen kerroksellisuuden ja taidekokemuksen henkilökohtaisuuden vuoksi. Taide on järjestelmä, joka voi määritellä omat sisäiset kriteerinsä eikä sillä näin määritettäessä tarvitse olla käytännön tehtävää. Taiteen kohtaamisessa ihminen rakentaa merkityksiä suhteessa omaan elämäänsä. Katsojat käsittelevät mielessään taideteosten avulla ominaisuuksiaan ja elämäntilannettaan. He liittävät ne omiin kulttuurisiin taustoihinsa, juuriinsa ja luontosuhteeseensa riippumatta siitä, millaisilla ajatuksilla taiteilija teokset on luonut. Kokemuksellisen oppimisen edustajana tunnettu John Dewey on tarkastellut taidetta hyvin käytännöllisestä näkökulmasta. Dewey korostaa taiteen kokemusta kokonaisvaltaisena kokemuksena, joka tempaa kokijansa mukaansa ja tuottaa aistimellisen ja emotionaalisen tyydytyksen. Kokemus on kaikkien saavutettavissa huolimatta taiteen eri määrittelyistä. Käsitellessämme asioita, kosketamme ja tunnemme, katsoessamme näemme ja kuunnellessamme kuulemme. Silmä seuraa ja luo tilannekatsauksia, havainnoi aktiivisesti tekemisen seurauksia. Taiteessa muoto ja rytmi ovat merkityksellisiä sekä taiteen tekijälle että sen vastaanottajalle. Kokemuksessa ovat läsnä tunne, äly ja kehollisuus. Myöhemmin tapahtuvassa tekemisessä aiemmat kokemukset ovat läsnä ja ohjaavat tekemistä harkitusti. Pysähtyminen ja viipyminen näiden kokemusten äärellä on merkityksellistä uudelle kokemukselle. Järjestäessään ja purkaessaan havaitsemaansa aktiivisesti ihminen rakentaa uusia merkityksiä kokemastaan, hän luo jotakin uutta. Hän muokkaa kokemaansa ja muokkautuu samalla itse vuorovaikutuksessa taiteen, taiteilijan, toisten ihmisten ja olemassa olevan ympäristön kanssa. Näin voidaan puhua taiteesta inhimillisen kasvun mahdollisuutena. Ammattikorkeakoulussa annettavan koulutuksen keskeinen tavoite on kouluttaa ammatillisia asiantuntijoita. Ammatilliseen kasvuun kuuluu niin yksilön omaan henkiseen, psyykkiseen, sosiaaliseen kuin maailmankatsomukseenkin liittyviä asioita. Sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmassa olevien taide- ja ilmaisuaineiden opintojen tavoitteena on tukea tätä ammatillisen asiantuntijuuden kehittymistä koulutusohjelman muiden opintojen ohella sellaisella taidepedagogiikalla, jossa opiskelijan on mahdollista käydä ammattieettistä pohdintaa omista toimintatavoistaan, valinnoistaan ja niiden perusteluista. Rakennan tutkimuksessani monitahoiseen taidekasvatuksen näkökulmaan ankkuroituvaa lähestymistapaa, jonka seurauksesta taideaineiden opetuksessa on mahdollista tavoittaa sellainen taiteellinen tai taiteen kaltainen asenne, jossa käytetään taidetta monin eri tavoin persoonallisen ja ammatillisen kasvun tukemisessa. Tavoitteena on huomioida henkilökohtaista elämismaailmaa kunnioittava, päämäärätietoinen tekemisen tapa ja taito, jossa mielellinen sisäisestä kiinnostuksesta lähtevä ajattelu on mukana. Tavoitteena näin rakentuneessa visuaalisiin taiteisiin painottuvassa taiteellisessa toiminnassa on oppia tarkastelemaan itseään etäämpää ja osana laajempaa sosiaalista ja yhteiskunnallista kokonaisuutta. Näin oman elämän ja maailman vuoropuhelu olisi itseä luovaa, kehittävää ja muuttavaa. Jäsennän tämän ajattelun seurauksena nousevaa taiteen ja taiteen tekemisen kasvatuksellista näkökulmaa taiteesta ja taiteen tekemisen kokemuksista. Taidelähtöisten työmenetelmien ja kulttuuritoiminnan tarve lisääntyy yhteiskunnallisen muutoksen myötä kasvatus-, hoiva- ja hoitotyön monimutkaistuessa. Sosiaalialan asiakkaissa on ihmisiä, joiden auttaminen ei onnistu enää kaikilta osin perinteisin keinoin. Sosiaalialan asiakastyö perustuu olettamukseen, että lähes jokaisella ihmisellä on mahdollisuuksia etsiä ja löytää ratkaisuja ongelmiinsa. Sosiaalialan työ on muutostyötä, jossa sosionomin haasteena on saada ihmiset löytämään omat voimavaransa paremman hyvinvoinnin aikaansaamiseksi. Tutkimuksessani taide ymmärretään näkemään saattamisen tehtävänä, inhimillisen kasvun ja elämän merkityssisältöjen uudelleen jäsentämisen mahdollisuutena. Näin sitä voidaan käyttää sosiaalialan eri työalueilla: varhaiskasvatuksessa, perhetyössä, erityiskasvatuksessa, vammaistyössä, sosiaalisessa nuorisotyössä, päihde- ja mielenterveystyössä, aikuissosiaalityössä ja vanhustyössä ihmisen kasvun ja elinikäisen oppimisen tukena sekä toimintakyvyn vahvistamisessa että osallistamisessa ja syrjäytymisen ehkäisemisessä. Taiteella ja kulttuurilla on todettu tutkimusten mukaan olevan myönteistä vaikutusta hyvinvointiin ja terveyteen. Taidelähtöiset hankkeet ja projektit ovat löytäneet paikkansa sosiaali- ja terveysalalle sekä opetustoimen alueille. Taidelähtöisten työmenetelmien pysyvyyden ja jatkuvuuden haasteet sosiaalialan asiakastyössä liittyvät usein asenteisiin ja koulutukseen. Suhtautuminen taiteen myönteisiin hyvinvointia ja terveyttä tuottaviin vaikutuksiin lähtee toimijoiden henkilökohtaisista taiteen ja kulttuurin kokemuksista. Taiteella on eri muodoissaan mahdollista juurtua osaksi sosiaalialan ammatillista osaamista jo koulutuksen aikana taiteellisessa toiminnassa tapahtuvien myönteisten taidekokemusten avulla. Näin taide siirtyisi osaamisen myötä osaksi tulevien työntekijöiden menetelmällistä osaamista ja työyhteisöjen pysyvää toimintakulttuuria. Sosiaalialan koulutusohjelman visuaalisiin taiteisiin painottuvan taideaineiden opetuksen sitominen postmoderniin taidekasvatukseen tarkoittaa tutkimuksessani sitoutumista pragmatistisen estetiikan ja deweyläisen pragmatistisen taidekasvatuksen ajatteluun means-ends -toiminnan ja sosiokulttuurisen oppimiskäytännön periaatteet huomioiden. Opiskelijat ovat koostaneet taiteellisen toiminnan merkityksenantoprosesseissa kokemuksissaan ilmenevää elämismaailmaansa. Opiskelijat tutkivat, kävivät keskustelua teoksistaan itsensä ja toistensa kanssa sekä selkiyttivät ajatteluaan. Tältä pohjalta uudelleen rakentavan taiteellisen toiminnan avulla opiskelijoiden on ollut mahdollista ylittää maailmansa totutut rajat ja tavoittaa jotakin uutta omassa historiassaan. Näihin merkittäviin vaiheisiin taideaineiden opetuksen kehittämisen ja tutkimuksen jatkumossa olen kiinnittänyt huomioni toimintatutkimuksen tutkimustapaa noudattaen. Tutkimustulosten perusteella on pääteltävissä, että postmodernin taidekasvatuksen ajatteluun sidottu visuaalisiin taiteisiin painottunut taideaineiden opetus luo mahdollisuuksia sosionomin asiakastyössä tarvittavalle sosiaalipedagogiselle ja sosiokulttuuriselle kasvatus-opetus- ja ohjaustyölle. Taiteellisessa toiminnassa vahvistuvat lisäksi opiskelijan sosiaalisen vuorovaikutuksen taidot. Vahvistumista tapahtuu myös opiskelijan reflektiivisen ajattelun osaamisessa ja visuaalisen ajattelun osaamisessa. fi
dc.description.abstract In my research I engage in creating a narrative-based description of a hermeneutical mode intended to provide a better understanding of the subject area. In the research I reflect on the continuity-based past, present and future arts and expressive subjects instruction within the arts education framework in the Social Services Degree Programme of the Oulu District University of Applied Sciences. My research report focuses, first, on the description, analysis and assessment of the process of change and the factors that have influenced this process, and, second, on the reshaping of the arts and expressive subjects study modules on the basis of the results that I have achieved. In my research report I describe three different pedagogical interventions in which the instruction is provided in line with arts pedagogy applicable in the social services sector on the basis of the postmodern arts education framework with a view to arts pedagogy supportive of the personal and professional growth of the student pursuing studies for the Bachelor of Social Services degree. I deal with the pedagogical-change-oriented research and development process related to the arts and expressive subjects instruction from the perspective of a practical and emancipative action research. Each of these three interventions contains separate, clearly defined research questions. The aim of the first pedagogical intervention was to create an arts education framework for the arts and expressive subjects instruction in accordance with the theory of experiential learning and the constructivist notion of learning, not on the basis of the earlier perspective that emphasised creativity and self-expression. The aim of the second pedagogical intervention was to establish and strengthen the arts education framework with a special emphasis on visual culture as the theory guiding the arts and expressive subjects instruction in line with the sociocultural learning practice and Dewey s theory of experiential learning with a view to all this background influencing future instruction planning and implementation. In the third pedagogical intervention the students practised their arts education expertise in social welfare customer service on the basis of research-oriented learning and their own experiences of arts learning. The studies of arts subjects within the Social Services Degree Programme provide the students with relevant knowledge and skills for mastering the work of a Bachelor of Social Services. Accordingly, the research indirectly aims at developing the social services work practice. In this research the arts and expressive subjects instruction in the Social Services Degree Programme is linked with postmodern arts education, which implies commitment to pragmatistic aesthetics and Dewey s theory of pragmatist arts education with special reference to the principles of means-ends action and the sociocultural learning practice. The research results from the students learning diaries and from the analysis of the contents of these diaries justify a conclusion to the effect that arts subjects instruction linked with postmodern arts education can support the personal and professional growth of the student pursuing studies for the degree of the Bachelor of Social Services. At the end of the first pedagogical intervention the students had also acquired a notion of the fact that the relevant education, instruction and guidance necessary in the social services work practice can be made possible by arts education. These results are confirmed by the results of the second and the third pedagogical intervention. Moreover, engaging in arts enhances the student s social interaction skills as well as reflection and visual thinking. The students have given expression to what they had experienced in their lives in the meaning-giving processes of the artistic activities. Transcending the traditional boundaries of their world for something new has become possible for the students as they have been engaged in artistic activities which have been research-oriented and which have helped them to analyse, clarify and reshape meanings. I have paid special attention to these significant arts learning experiences in the continuum of the research and development of arts subjects instruction. I am able to state that the students have enhanced their sociopedagogical and sociocultural expertise by means of the learning experiences they have had in the arts subjects study modules and by means of reflection on these experiences. On the basis of the research results I am able to draw the conclusion that arts serve as a bridge for the benefit of the personal and professional growth of the student pursuing studies for the degree of the Bachelor of Social Services. en
dc.language.iso fi -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 978-951-44-8491-9 -
dc.subject kokemuksellinen oppiminen -
dc.subject kokemuksellinen taideoppiminen -
dc.subject taidekasvatus -
dc.subject toimintatutkimus -
dc.subject experiential learning -
dc.subject experiential art learning -
dc.subject art education -
dc.subject action research -
dc.title Taide siltana sosionomiksi (AMK) kasvamiselle. Toimintatutkimus taide- ja ilmaisuaineiden kehittämisestä postmodernin taidekasvatuksen suuntaan Oulun seudun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa vuosina 2001 - 2004 -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:978-951-44-8492-6 -
dc.relation.numberinseries 1629 -
dc.seriesname Acta Universitatis Tamperensis -
dc.administrativeunit fi=Kasvatustieteiden yksikkö | en=School of Education| -
dc.oldstats 309 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 1091 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study Kasvatustiede - Education -
dc.date.dissertation 2011-08-20 -
dc.onsale 1 -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Näytä suppeat kuvailutiedot