Bronchiolitis in early infancy. Predictive factors for post-bronchiolitis wheezing

Abstract

Bronkioliitti eli ilmatiehyttulehdus on yleinen sairaalahoidon syy alle 6 kuukauden ikäisillä vauvoilla. Alttius sairastua vaikeaan bronkioliittiin ja sen jälkeiseen toistuvaan hengenahdistukseen on todettu olevan monen tekijän yhteisvaikutus, mihin kuuluvat sairastuneeseen vauvaan, ympäristöön ja mahdollisesti virukseen itseensä liittyvät tekijät. Toistuvat hengenahdistukset bronkioliitin jälkeen voivat olla yhteydessä myöhempään astman syntyyn.

Tulehdusreaktion ymmärtäminen on oleellista bronkioliitin ja sen jälkeisten toistuvien hengenahdistusten selvittelyssä. Tulehdusreaktion tarkoituksena on taudinaiheuttajien uhasta ja käynnistyneistä reaktiosta tiedottaminen muille kehon osille, vieraiden tai omien haitalliseksi käyneiden rakenteiden poistaminen, sekä paranemisen käynnistäminen. Tulehdusreaktioita välittävät monenlaiset hankittuun vastustuskykyyn liittyvät molekyylit, kuten sytokiinit mm. interleukiinit (IL) ja interferonit (IFN), ja synnynnäiseen vastustuskykyyn kuuluvat hahmontunnistusreseptorit mm. Tollin- kaltainen reseptori (TLR) ja mannosia sitova lektiini (MBL). Tulehdusvälittäjäaineiden perintötekijöissä on runsaasti monimuotoisuutta, joka saattaa muuttaa niiden toimintaa aiheuttaen sairastumisalttiuden lisääntymistä tai vaikeampaa sairautta.

Tämä väitöstutkimus tehtiin Tampereen Yliopistollisen sairaalan Lastentautien klinikassa kolmen infektiokauden aikana vuosina 2001 2004. Tutkimukseen osallistui 139 alle 6 kuukauden ikäistä imeväistä, joilla oli sairaalahoitoa vaatinut bronkioliitti. Näistä 129 saapui jälkitarkastuskäynnille, joka järjestettiin noin vuosi sairastetun bronkioliitin jälkeen. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää perinnöllisiä, mikrobiologisia ja muita varhaisvaiheen tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa bronkioliittitaudin vaikeuteen ja toistuvien hengenahdistuksien esiintymisiin tutkimukseen osallistuneilla lapsilla sairaalahoitojakson jälkeen.

Tarkoitus oli selvittää onko sytokiinien IL-10, IL-18, IFNG, ja hahmontunnistusreseptorien TLR4 ja MBL2 perintötekijöiden monimuotoisuudella yhteyttä bronkioliitin taudinkuvaan ja aiheuttajaviruksiin. Lisäksi oli tarkoitus selvittää onko näiden perintötekijöiden monimuotoisuudella yhteyttä toistuvien hengitystietulehdusten ja hengenahdistusten esiintymiseen vuosi sairastetun bronkioliitin jälkeen.

Virukset voivat myös aiheuttaa sekainfektioita bakteerien kanssa. Tutkimme tässä aineistossa miten usein virusten, etenkin respiratory syncytial viruksen (RSV), aiheuttamat hengitystietulehdukset vauvoilla ovat sekainfektiota hinkuyskää aiheuttavan Bordetella pertussis bakteerin kanssa ja onko sekainfektiolla vaikutusta taudin kliiniseen kuvaan tai toistuviin hengenahdistuksiin bronkioliitin jälkeen.

Vauvojen ja pienten lasten ominaisuudet voivat vaikuttaa bronkioliitin taudinkuvaan ja bronkioliitin jälkeiseen sairasteluun. Tutkimme miten syntymäpaino, painonnousu imeväisiässä ja ylipaino 1 2 vuoden iässä vaikuttavat toistuvien hengenahdistusten esiintymiseen bronkioliitin jälkeen.

Bronkioliitin aiheuttaja oli useimmiten RSV (69.8 %), mutta muutkin virukset kuten rhinovirus (HRV) (6.5 %) ja influenssa A virus (IVA) (4.3 %) olivat aiheuttamassa bronkioliittia. Imeväiset, joilla oli muun kuin RSV:n aiheuttama sairaalahoitoa vaatinut bronkioliitti, olivat todennäköisemmin homotsygootteja IL-10 alleeli A suhteen kuin kontrollit. MBL2 geenin monimuotoisuus A/O tai O/O liittyi useammin monen viruksen aiheuttamaan bronkioliittiin. Monimuotoisuus geenissä IFNG (homotsygoottisuus alleelissa A) voitiin yhdistää toistuvaan hengenahdistukseen bronkioliitin jälkeen niin, että alleeli A liittyi vähäisempään kortisonin käyttöön. MBL2 A/O tai O/O voitiin yhdistää useammin kortisonihoidon tarpeeseen toistuvien hengenahdistusten yhteydessä. Monimuotoisuus TLR4 (alleeli G kantajat) ja IL-10 (alleeli G kantajat) perintötekijöissä lisäsi ilmeisesti toistuviin korvatulehduksiin sairastumista, sillä korvien ilmastointiputket oli asetettu useammin näille lapsille. B. pertussis bakteerin aiheuttama hengitystietulehdus oli yleinen (8.6 %) rokottamattomissa tai osittain rokotetuissa imeväisissä. Kaksi kolmasosaa hinkuyskätapauksista oli sekainfektiota RSV:n kanssa. Pelkästään viruksen aiheuttamia tai sekainfektiota B. pertussis bakteerin kanssa ei voitu yskän perusteella erottaa, mutta sekainfektioihin liittyi enemmän yskänpuuskia. Suuri syntymäpaino (>4000 g) ja ylipaino (WFL >110 %) seurantakäynnin aikana olivat yhteydessä toistuviin hengenahdistuksiin bronkioliitin jälkeen.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat, että RSV on yleisin bronkioliitin aiheuttaja ja B. pertussis sekainfektio on yleinen imeväisillä. Tuloksissa oli viitteitä siitä, että suuri syntymäpaino ja ylipaino 1 2 vuoden iässä ovat riskitekijöitä toistuville hengenahdistuksille sairastetun bronkioliitin jälkeen. Varsinainen tulos oli se, että perintötekijöiden monimuotoisuudella on yhteyttä bronkioliitin taudinkuvaan, toistuviin hengenahdistuksiin ja hengitystietulehduksiin bronkioliitin jälkeen. Tietämys geenien ja virusten yhteisvaikutuksesta voisi tarjota mahdollisuuden tunnistaa riskialttiit imeväiset, joilla infektioiden estäminen tai tulehdusten yksilöllinen tulehdusreaktiota rauhoittava hoito voisi estää toistuvien hengitystietulehdusten, hengenahdistusten ja jopa myöhemmän astman synnyn.

Bronchiolitis is the leading cause of infant hospitalization in developed countries, especially in the age group of This prospective study was conducted at the Department of Pediatrics, Tampere University Hospital during three infectious seasons from 2001 to 2004. Infants The viral etiology of bronchiolitis was most often associated with RSV (69.8%), followed by human rhinovirus (HRV) (6.5%) and influenza A virus (IVA) (4.3%). The infants hospitalized with non-RSV bronchiolitis were more likely to be homozygous for the A allele at 1082 of IL-10 than were blood donors (p4000 g (aOR 3.21) and overweight WFL >110% (aOR 4.63) during the follow-up visit were associated with recurrent post-bronchiolitis wheezing.

The results of this study confirm that the most common viral finding in young infants with bronchiolitis is RSV, and that B. pertussis co-infections comprise 8 10% of cases. Preliminary evidence was found that birth weight and overweight at 1 2 years are risk factors for recurrent wheezing after hospitalization for bronchiolitis. The main result of the study was that gene polymorphisms may have some association with the severity of bronchiolitis, post-bronchiolitis wheezing and recurrent infections after bronchiolitis. Greater understanding of the interaction between genes and viruses increases the potential for identifying at-risk infants, in whom preventing infections or tailoring anti-inflammatory treatments could alter the presentation of recurrent wheezing, recurrent infections and even later asthma.