Suomalaisen lentokoneteollisuuden sankarit ja konkarit

Abstract

Osaaminen ja tieto ovat nousseet suosituksi käsitteiksi 1990-luvulla erilaisten julkisten ja yksityisten organisaatioiden tulevaisuuden suunnittelussa ja kehittämiskeskusteluissa. Väitöskirja käsittelee näitä aiheita pureutuen Valmet Lentokoneteollisuuden osaamiskäsityksen rakentumiseen organisaation perustamisajoista vuoteen 1995. Valmet Lentokoneteollisuus voidaan luokitella oppivaksi organisaatioksi, joka on historiansa kuluessa pyrkinyt aina ajanmukaisimpien ja uusimpien oppien mukaisesti kehittämään ja ylläpitämään osaamistaan. Toiminnan alkuvuosikymmenistä lähtien osaamiseksi on yrityksessä määrittynyt vahvasti tieto ja kokemukset lentokoneen rakentamisesta. Erityisesti lentokoneen suunnittelutyöt sekä ilmailuteollisuudelle suunnatut materiaali-innovaatiot on koettu välttämättömiksi korkeatasoisen osaamisen kehittämisessä ja ylläpitämisessä. Tutkimuksessa ilmeni, että Valmet Lentokoneteollisuudessa vallalla ollut vahva näkemys osaamisestaan on asettanut myös esteitä organisaation osaamisen kehittämiselle. Tämän tuo esiin tutkimuksessa käytetty diskursiivinen näkökulma. Perinteiset liiketaloustieteelliset osaamistutkimukset ovat jättäneet vähälle huomiolle, millaisia merkityksiä organisaation jäsenet itse antavat osaamiselle kuvatessaan yrityksen liiketoiminnan tapahtumien kulkua esimerkiksi historiikeissa, tiedotusmateriaaleissa ja haastatteluissa. Diskursiivinen tutkimusote mahdollistaa nimenomaisesti pureutumisen organisaatiossa kulloinkin vallitseviin näkemyksiin osaamisesta. Organisaation omat osaamismääritelmät ovat tärkeitä siksi, että niihin paneutumalla on mahdollista ymmärtää, miten organisaatio rakentaa osaamistaan. Valmet Lentokoneteollisuudelle tyypillistä oli kiinnittyminen lentokoneeseen tuotteena, minkä seurauksena eri aikoina tapahtunut muiden tuotteiden valmistaminen nähtiin hyödyttömänä, jopa vahingollisena, osaamisen kehittämiselle. Samoin yrityksessä muille toimialoille kuin ilmailuteollisuuteen kehitetyt innovaatiot torjuttiin siksi, että niiden katsottiin pikemminkin syövän kehitystoiminnan resursseja kuin lisäävän elintärkeää liiketoiminnan perusosaamista. Tällöin voidaan sanoa, että Valmet Lentokoneteollisuuden vahva näkemys osaamisestaan esti erilaisten liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisen, vaikka maailmanlaajuisen ilmailuteollisuuden muutosten seuraukset yrityksen liiketoimintaan olivat organisaatiossa hyvin tiedossa. Osaamisnäkemysten selvittämiseksi on keskeistä purkaa organisaatiossa osaamista määrittävät näkemykset. Tutkimus nostaa esiin kokemuksen tärkeyden ja jatkuvien kehollisten kokemusten hankkimisen keskeisyyden osaamisen synnyttäjänä ja kehittäjänä. Kehollisuuden korostuminen oli ristiriidassa organisaatiossa käyttöönotetun laatuajattelun kanssa, jossa tuotantoprosessien heikko lenkiksi määrittyi ihminen ja hänen toimintansa. Laadun kehittämisessä pyritään siirtämään ihmisten osaaminen teknisiksi prosesseiksi, jotka ideaalitilanteessa toimisivat ilman ihmistä. Tutkimuksessa vahvistui ymmärrys siitä, että organisaatiolle tärkeää osaamista ei voi synnyttää ja uudistaa ilman ihmisten kehollisia kokemuksia, joita yllämainittu ihannelaatuprosessi yrittää poistaa. Kehollisuus kiinnittää osaamisen myös aikaan. Osaamisen kehittyminen vaatii keskeytymätöntä kokemusten keräämistä, joka vaatii oman aikansa. Tämän hetkinen tehokkuusajattelu perustuu ajatukseen, että kehollisia kokemuksia voi rajattomasti nopeuttaa ja ongelmattomasti siirtää. Kärjistettynä osaamista pyritään kehittämään palkkaamalla nuoria ja innokkaita iäkkäämpien ja kokeneempien sijaan. Tällöin unohdetaan, että osaaminen kiinnittyy kokemuksiin ja tietoihin, joita vain aika elettynä elämänä ja tehtyinä töinä tuo tullessaan. Valmet Lentokoneteollisuudessa lentokoneen rakentamisen osaaminen rapautui, kun organisaation jäsenillä ei ollut enää mahdollisuutta saada kokemuksia lentokoneiden suunnittelusta ja rakentamisesta. Kehollisten kokemusten ohella organisaation osaamista määrittelevät keskeisesti organisaation jäsenten, erityisesti johdon, näkemykset tiedosta. Ne ilmenevät käsityksinä siitä, mikä tekeminen on oikeaa ja välttämätöntä osaamisen synnyttämiseksi, mitä tekemistä väheksytään ja pidetään tarpeettomana osaamisen kannalta sekä millä tavoin ja mistä organisaation tulee hankkia tarpeellista tietoa osaamisensa kehittämiseen. Tutkimuksessa ilmeni, että organisaatiossa on erilaisia näkemyksiä tiedosta, jolloin on ilmeistä, että tieto ei ole neutraalia ja kaikille sama. Tutkimusajanjaksolla näkemyksiä organisaation osaamisesta muokkasivat toimialalla ja laajemminkin kulttuurissa vallinneet käsitykset, joista Valmet Lentokoneteollisuudelle merkittäviä olivat kansallisuus, turvallisuus, kansainvälisyys ja laatu. Vallalla oleva näkemys on usein johdon käsitys osaamisesta. Jotta vahvasta käsityksestä ei tulisi este organisaation osaamisen kehittämiselle, on tärkeää että yrityksen johto ymmärtää tiedon, ja siten osaamisen, konstruktiivisen rakentumisprosessin. Yksi lähtökohta on purkaa organisaation osaamisnäkemystä kiinnittämällä huomiota vallalla oleviin ajattelumalleihin ja niiden vastakohtiin. Näin voidaan löytää nykyisestä ajattelumallista poissuljetut tavat ajatella ja toimia sekä antaa tilaa aikaisemmasta poikkeaville tulevaisuuden vaihtoehdoille. Samalla tulevat näkyviksi osaamiseen kytkeytyvät itsestään selvät arvojärjestykset, joita hyvin vaikea nähdä ilman tietoista paneutumista asiaan. Osaamisnäkemysten eronteoilla ja arvojärjestyksillä on näin ollen seurauksia organisaation sekä päivittäiseen toimintaan että tulevaisuuden suunnitteluun.

This study is an empirical exploration of how organisational capabilities are constructed over a period of several decades. This longitudinal research describes the process of capability production in an organisation and some closely related concepts like knowledge and experience . Business studies of knowledge are divided in their view about how organisational knowledge is produced, whether by individuals or collectives, or whether it is a resource that can be distributed, stored and accumulated or whether it is an ongoing process. In this study, I introduce the previous research about organisational knowledge, experience and capabilities. For the purpose of this study this research is applied more as heuristic ideas than as a strong framework. I focus on research that brings forth the importance of experience, which has also been labelled as tacit or embodied knowledge. In addition, I use the autopoietic theory to provide a basis for understanding how people produce their understanding as meaning systems. This brings language into the focus of discussion. My study combines the Linguistic Turn approach in the research on cultural change in organisations and organisational learning. In this line of research the focus of interest is on the construction of organisational reality.

Business studies that are ontologically based on a realistic point of view raise questions when studying knowledge. They imply a belief that knowledge is something that is neutral, and can be objectified and is equally acquirable. I prefer a constructionist approach in understanding organisational capabilities. Thus, concepts like truth and knowledge , which are closely connected to organisational capabilities, should be deconstructed in order to understand them in a specific context. This means that capabilities, which are intertwined with the meanings of knowledge and experience, are explored by deconstructing the organisational processes.