Developing Future Crisis Management. An Ethnographic Journey into the Community and Practice of Multinational Experimentation

Abstract

Tutkimus tarkastelee kansainvälistä sotilasyhteisöä nimeltä Multinational Experimentation (MNE). MNEn tarkoituksena on kehittää uusia suorituskykyjä läntisessä kriisinhallinta-arkkitehtuurissa. Samalla kun MNE luo uusia suorituskykyjä, MNE fasilitoi läntisen kriisinhallinta-arkkitehtuurin muutosta ja evoluutiota. MNE fasilitoi muutosta luomalla uutta kriisinhallinta-tietoa metodologialla nimeltä Concept Development and Experimentation (CD&E) joka mahdollistaa tulevaisuuden uusien suorituskykyjen intellektuallisen perustan. Vuodesta 2001 jokainen MNE-kokoontuminen on luonut osallistuville valtioille ja organisaatioille foorumin jossa etsiä ratkaisuja yhteisesti koettuihin kriisinhallinta-ongelmiin. Sen sijaan, että uusia suorituskykyjä jouduttaisiin testaamaan oikeissa operaatioissa, MNE tarjoaa kontrolloidun ja simuloidun ympäristön jossa osallistujat voivat iteratiivisesti tutkia uusia kriisinhallinta-hypoteeseja. Siten, MNEn tarkoituksena on tarjota kustannustehokas ja turvallinen ympäristö uusien kriisinhallinta-ratkaisujen luomiseen yhteisesti koetuilla ongelma-alueilla.

Tutkimus argumentoi, että samalla kun MNE kehittää uusia kriisinhallinta-ratkaisuja, MNE konstituoi kiriisinhallinta-aktiviteettien normatiiviset ja episteemiset perustat ja siten osaltan vaikuttaa myös kriisinhallinnan poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisin elementteihin. Tämä tapahtuu erityisesti silloin kun kriisinhallinnan uudet dispositiot ja odotukset naturalisoituvat ja institutionalisoituvat. Käytännön yhteisönä MNE siten neuvottelee ja tekee käsin kosketeltaviksi kriisinhallinan eri merkityksiä MNEn sisäisesti, mutta myös ulkoisesti laajemmassa kriisinhallinta-ympäristössä. Täten MNE-yhteisö voidaan nähdä etuoikeutettuna tapahtumapaikkana kriisinhallinta-tiedon tuottamiselle ja hankkimiselle. Tutkimus tarkastelee erityisesti MNEn aktiviteettien organisoivia logiikkoja ja niiden kehityskaaria. Lisäksi tutkimus valottaa MNE-yhteisöön osallistumisen rationaliteetteja, kuinka MNE kontribuoi kriisinhallinan evoluutioon (sen merkityksiin ja tulkintoihin), ja kuinka MNE konstituoi kriisinhallinta-toimintojen normatiiviset ja episteemiset perustat.

Tutkimuksessa hyödynnetään etnografista lähestymistapaa jonka avulla mahdollistetaan ainutlaatuinen pääsy MNE-yhteisöön ja jonka avulla kerätään materiaaleja MNEn kuudennesta syklistä (MNE6). Siten, tämä tutkimus valottaa MNEn sisältä miten kriisinhallintaa kansainvälisti kehitetään käytännössä. Tämä tutkimus täyttää MNE-tyhjiön kansainvälisen politiikan tieteenalalla, kuvaa CD&En eri puolet ja demonstroi MNEn ja CD&En välisen yhteyden. Lisäksi tutkimuksessa esimerkillistään miten valtiot, kompleksisuuden, epävarmuuden ja ajallisten haasteiden edessä hakevat tukea kriisinhallinta-politiikkoihin ja sitä mahdollistavaan lainsäädäntöön tekemällä epävirallista(kin) kansainvälistä yhteistyötä poikkivaltiollisissa ympäristöissä.

Lisäksi tutkimuksen relevanssi nousee esiin siitä havainnosta, että vaikutusvallastaan huolimatta MNE on lähes tuntematon entiteetti kansainvälisen politiikan tieteenalalla. Käytäntö-teorian viitekehyksestä tarkasteltuna tutkimus kontribuoi strategia- ja turvallisuustutkimuksen kentään kenttään jonka pitää (1) kartoittaa ja paljastaa käytäntöjä jotka konstituoivat strategisia vuorovaikutuksia; (2) selittää mistä nämä käytännöt tulevat; ja (3) kuvata miten käytännöt generoivat muutoksia kansainvälisessä politiikassa. Lisäksi, tutkimus kontribuoi kansainvälisten suhteiden ja turvallisuustutkimuksen tieteenaloille täyttämällä niille toisissa tutkimuksissa identifioituja vaatimuksia: Ensin, tämä tutkimus tarjoaa refleksiivisen auto-etnografian sotilaallisesta kontekstista. Toiseksi, tutkimus tarjoaa etnografisen tutkimuksen turvallisuus-käytännön yhteisöstä. Kolmanneksi, tutkimus laajentaa käytäntöjen tutkimukseen tarjottua metodologiaa. Neljänneksi vastoin nojatuolitutkimusta , tutkimus tarjoaa kontekstuaalista dataa kentältä. Viidenneksi, tutkimus identifioi kansainvälisen kriisinhallinnan suorituskykyjen kehityskäytännön, sen järjestäytymisen ja vaikutusvallan muihin käytäntöihin.

This thesis examines Multinational Experimentation (MNE). MNE is an international military community which develops new capabilities in the Western crisis management architecture. By developing new capabilities, MNE facilitates the transformation and evolution of the international crisis management architecture. The way to transform is to create new crisis management knowledge. MNE produces knowledge with the Concept Development and Experimentation methodology (CD&E) which provides the intellectual association for future capabilities. Since 2001, each cycle of MNE has provided a forum for the participating states and organizations to attempt to provide solutions to a perceived crisis management challenge. Instead of investigating these solutions in live operations, MNE provides a controlled, simulated scenario in which the participants may explore new crisis management hypotheses iteratively. Therefore, MNE is seen as a cost-effective and safe method to create crisis management capabilities in problem areas where the participants share a common interest.

This thesis argues that when MNE develops new solutions for the crisis management architecture, it constitutes normative and epistemic grounds for crisis management actions and affects political, economic and social events relating to crisis management. This is especially so when these new crisis management dispositions and expectations are successfully naturalized and institutionalized. Thus the MNE community of practice not only negotiates and reifies crisis management meanings internally, but also externally for the surrounding environment. Seen this way, the MNE-community is a privileged setting of acquiring and creating crisis management knowledge. Specifically, this study examines the organizing logics of the arrays of MNE activities and their trajectories. Moreover, this thesis illuminates rationalities of participation in MNE activities, how MNE contributes to the evolution of crisis management (its meaning and understandings of), and how MNE constitutes the normative and epistemic grounds for crisis management actions.

This thesis utilizes an ethnographic approach to gain unique access and gather materials from within MNE s sixth cycle (MNE6). As such, this thesis illuminates, from within, how international development of crisis management is experienced as lived practice. Thus this thesis fills the MNE gap in International Relations; it describes both sides of CD&E, demonstrates the MNE-CD&E connection, and exemplifies how states, when facing complexity, uncertainty and temporal challenges, find guidance for crisis management policy and enabling legislation by cooperating informally in trans-governmental settings.

The relevance of this study arises initially from the realization that MNE is currently a virtually unknown object within the field of International Relations. Examined from a practice theory perspective, this thesis contributes to the study of strategy and international security which (1) needs to map and uncover the practices that constitute strategic interaction; (2) needs to explain where these practices come from; and (3) illustrates how practices generate transformation in international politics. Further, this study contributes to the field of International Relations and Security Studies by meeting the various requirements that have been identified in previous research: First, it provides a reflexive auto-ethnography of the military context. Second, it provides an ethnographic study of a security community of practice. Third, it augments a methodology for the study of practices. Fourth, contra armchair analysis , it provides contextual data from the field. Fifth, it identifies an international practice of crisis management capability development, its formation process and the influence it wields on other practices.