The Politics of Agrarian Transformation in Mexico

Abstract

Väitöskirjassa tutkitaan Meksikon agraarisektorin rakenteellisia muutoksia viime vuosikymmenten ajalta, erityisesti pientalonpoikaisen ns. subsistenssisektorin näkökulmasta. Tavoitteena on selittää ja ymmärtää erityisesti 1980-luvun lopulta Carlos Salinasin presidenttikaudelta alkanutta maatalouden nopeaa rakennemuutosta, joka huipentui 75 vuotta jatkuneen maareformin lopettamiseen perustuslain muutoksella 1991 ja siirtymiseen vapaakauppaan Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa vuonna 1994. Tutkimuksessa osoitetaan, että ns. "salinastroika" (rinnastuen Venäjän samanaikaiseen perestroikaan) ei ollut äkillinen politiikan muutos, vaan pitkään jatkuneen, järjestelmällisen agraaripoliittisen linjan loppuhuipennus.

Lisäksi tutkimuksessa katsotaan Meksikon pientalonpoikien erilaisia sopeutumis- tai vastarintastrategioita virallisen agraaripolitiikan ja kaupalliseen suurtuotantoon pyrkivän agrokapitalismin vaikutuksia vastaan. Siirtolaisuus ja osittainen palkkatyö perhesyklin niin salliessa ovat sopeutumisstrategioita, organisoituminen omiin tuottajaorganisaatioihin on sekä sopeutumis- että vastarintastrategia markkinoiden ehtojen muutoksiin, oikeusprosessien aloittaminen ja jopa aseellinen kapina (Chiapasin kapinaliike) puolestaan selvemmin vastarintastrategioita.

Lähdeaineistona tutkimuksessa ovat agraari- ja kauppapoliittiset dokumentit, tilastot, presidenttien vuosipuheet jne. sekä laaja tutkimuskirjallisuus. Teoreettiselta kannalta työssä pyritään osoittamaan, että talonpoikaistutkimuksen (peasant studies) hellimä ajatus Latinalaisen Amerikan agraarisektorin ns. duaalitaloudesta, jossa kaupallisesti suuntautunut suurtuotanto ja pientalonpoikien omavaraistuotanto ovat laadullisesti erilaisia järjestelmiä ja jossa pientalonpojat toimivat kapitalismin ulkopuolella vain satunnaisesti siihen kytkeytyen, vääräksi. Pientalonpojat toimivat kapitalismin puitteissa, markkinoiden ja ulkoisten yllykkeiden ehdoilla ja ovat myös niiden pelisäännöistä tietoisia. Normatiivinen johtopäätös onkin, että pientalonpoikien häviäminen ei ole väistämätöntä, vaikka heistä huomattava osa joutuukin maatalouden rakennemuutoksen uhreiksi ja siirtymään muihin toimeentulomuotoihin.

A comprehensive analysis of the Mexican agrarian sector's development from the times of Zapata to the neoliberal reforms of the 1990's. The work shows how the Mexican State, despite its long agrarian reform policy and pro-peasant rhetorics, has constantly served the interests of large-scale commercial farming over those of peasants. The Mexican case is also placed in the larger Latin American context and the theoretical debates in peasant studies.