Decision Making in End-of-life Care; influence of physician s training, experience and personal characteristics

TamPub

Kuvailutiedot

dc.contributor.author Hinkka, Heikki -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:09:42Z
dc.date.available 2012-12-03T12:09:42Z
dc.date.issued 2001 -
dc.identifier.isbn 951-44-5179-1 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/67066
dc.description.abstract Lääketieteellisten hoitomahdollisuuksien kehittyminen johtaa lääkärit yhä useammin ristiriitatilanteeseen lähellä kuolemaa olevan potilaan hoidossa. Liian aktiivinen hoito voi johtaa potilaan kärsimyksien lisääntymiseen ja pitkittymiseen. Kalliiden hoitomuotojen perusteeton jatkaminen vie resursseja muilta niitä kipeästi tarvitsevilta ja toisaalta myös hyvältä palliatiiviselta hoidolta. Päätöksentekotilanteet voivat olla monimutkaisia, varsinkin jos potilas on sairautensa vuoksi kykenemätön ilmaisemaan tahtoaan, jos omaisten toiveet ovat ristiriitaisia, tai jos potilas esittää eutanasiatoiveita. Aikaisemmissa kansainvälisissä tutkimuksissa on todettu lääkäreiden koulutuksen, kulttuuritaustan ja henkilökohtaisten ominaisuuksien sekä asenteiden vaikuttavan eettisiin hoitopäätöksiin. Tutkimushypoteesi Suomalaisten lääkärien hoitovalinnoissa terminaalivaiheen potilaan hoidossa on eroja, joihin vaikuttavat koulutus, ammatillinen kokemus, sekä erilaiset lääkärin omat henkilökohtaiset taustatekijät, elämänkokemukset ja elämänarvot. Tutkimuksen tavoitteet Tämän selvittää terminaalivaiheen hoidon laatua ja toteutumista, sekä niihin vaikuttavia tekijöitä seuraavin keinoin - tutkimalla lääkäreiden hoitovalintoja ja niihin vaikuttavia taustatekijöitä - arvioimalla jatkokoulutuksen vaikutusta lääkäreiden hoitovalintoihin ja asenteisiin - selvittämällä kivunhoidon toteutumista terminaalihoidossa eri hoitoportailla - vertaamalla tuloksia muissa maissa tehtyihin tutkimuksiin Aineistot ja menetelmät Aineisto 1. Osajulkaisut I-III perustuvat kyselytutkimukseen tutkimuslomakkeella, joka lähetettiin vuonna 1999 Suomen Lääkäriliiton jäsenrekisteristä satunnaisesti valitulle otokselle terveyskeskuslääkäreitä (n=500), sisätautilääkäreitä (n=300), kirurgeja (n=300), sekä kaikille onkologeille (syöpätautien erikoislääkärit, n=82). Aineisto 2. Osajulkaisu IV perustuu kyselytutkimukseen samalla tutkimuslomakkeella, joka lähetettiin vuoden mittaiseen terminaalihoidon koulutukseen (Syöpäsäätiö) osallistuville terveyskeskuslääkäreille (n=80) koulutuksen alussa vuonna 1999, sekä Suomen Lääkäriliiton jäsenrekisteristä satunnaisesti valitulle joukolle terveyskeskuslääkäreitä (kontrolliryhmä, n=100). Kysely uusittiin koulutusjakson jälkeen molemmille joukoille. Aineisto 3. Terminaalihoidon kipulääketutkimus (osajulkaisu V) perustuu vuonna 1997-98 kerättyyn seuranta-aineistoon terminaalivaiheen syöpäpotilaista Kangasalan (n=13) ja Virtain (n=7) terveyskeskuksista, sekä Pirkanmaan hoitokodista (n=30). Selvitettiin kivun määrä (VAS jana), käytetty kipulääkitys ja sen kustannukset potilaiden viimeisen elinviikon aikana. Tutkimuslomake (aineistot 1 ja 2) Tutkimuslomakkeessa esitettiin seitsemän kuvitteellista potilastapausta (kuusi syöpäpotilasta, yksi dementiapotilas), joihin vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa ( palliatiivinen hoito, aktiivihoito, tehohoito). Hoitopäätökseen vaikuttaneita tekijöitä kysyttiin viisiportaisella Likert -asteikolla (potilaan ja omaisten etu, hoitoresurssit, potilaan ikä, eettiset normit, potilaan ja lääkärin oikeusturva). Viimeisessä potilastapauksessa selvitettiin vastaajien valmiutta luopua erilaisista aktiivisista hoitomuodoista terminaalitilanteessa. Jatkossa esitettiin lääkärin arvomaailmaan liittyviä kysymyksiä ja kysyttiin yleiset taustatiedot. Vastausprosentti aineistossa 1 oli 62% ja aineistossa 2 se oli 51%. Tulokset ja johtopäätökset Suomalaisten lääkäreiden asenteet aktiiviseen eutanasiaan kaikissa erikoisalaryhmissä olivat samansuuntaiset, selkeästi kielteiset. Sen sijaan asenne elämää ylläpitävien hoitojen lopettamiseen oli pääsääntöisesti myönteinen, mutta se vaihteli paljon enemmän. Onkologit olivat valmiimpia lopettamaan kuolevalta potilaalta aktiivihoitoja kuin muut lääkärit. Vanhemmat lääkärit valitsivat useammin konservatiivisen hoitolinjan kuin nuoret. Voidaan päätellä että koulutus ja kokeneisuus antavat laajemman näkemyksen kuolevan potilaan kokonaistilanteeseen, ja ne johtavat usein aktiivihoitojen lopettamiseen potilaan parasta ajatellen. Hoitotestamentin käytön lisääntyminen todennäköisesti helpottaisi nimenomaan kokemattomien lääkäreiden hoitopäätöksiä. Myös sukupuolella oli merkitystä, naiset olivat halukkaampia jatkamaan aktiivihoitoja ja he ottivat voimakkaammin huomioon perheen vetoomuksen aktiivihoidon puolesta. Nuorten lääkäreiden ja naislääkäreiden hoitoratkaisuihin vaikutti ilmeisesti pelko lain rikkomisesta; tutkimuksen mukaan lääkärin laillinen oikeusturva oli heille tärkeämpää kuin muille. Myös asenne- ja arvomaailman erot vaikuttivat päätöksiin; naislääkärit olivat voimakkaammin aktiivista eutanasiaa vastaan ja he olivat myös uskonnollisempia. Parempi tieto lainsäädännöstä ja annetuista eettisistä ohjeista todennäköisesti vaikuttaisi lääkäreiden hoitopäätöksiin. Dementiapotilaalle tehtiin herkemmin aktiivihoitopäätöksiä kuin syöpäpotilaille. Suonensisäisen nestehoidon lopettamiseen suhtauduttiin varsin kielteisesti, potilaalla olevasta tätä vastustavasta hoitotestamentista huolimatta. Parempi tieto prognooseista ja hoitojen todellisista vaikutuksista todennäköisesti vaikuttaisi lääkäreiden hoitoratkaisuihin. Syöpäsäätiön koulutusprojekti vaikutti vain vähän koulutettavien eettisiin hoitoratkaisuihin; valikoituneen ja kokeneen ryhmän asenteet olivat jo alkutilanteessa kontrolleja konservatiivisemmat. Koulutusprojekti osoittautui hyväksi työnohjaukseksi; osallistujien ilmoittama työstressi väheni merkittävästi kurssin aikana. Terveyskeskusten vuodeosastoilla ja hoitokodissa hoidettujen potilaiden kivun määrässä ei ollut eroja; kivun hoito oli hyvällä tasolla kummassakin. Kipuhoitojen kustannuksissakaan ei ollut eroja, kipulääkitys oli suhteellisen halpaa. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että terveyskeskusten vuodeosastoilla voidaan hoitaa hyvin iäkkäiden terminaalivaiheessa olevien syöpäpotilaiden kipu. Lääkäristä johtuvat vaihtelut hoitopäätöksissä eivät ole potilaan edun mukaisia. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että objektiivisempiin, yksilöllisempiin ja ensisijaisesti potilaan edun mukaisiin hoitoratkaisuihin kuolevan potilaan hoidossa päästään lisäämällä lääkäreille palliatiivisen hoidon koulutusta, kokeneen kollegan tukea ja ammatillista työnohjausta. fi
dc.description.abstract Modern medical science and technology have given rise to more and more conflicts of interest in the care of terminally ill patients. The resources of the health care system are limited and the consequences of modern treatments for terminal patients might prove problematic. Physicians who treat patients approaching the end of life often face moral, ethical and legal issues involving decision-making, futility, the right to forgo medical treatment, euthanasia and physician-assisted suicide. This survey study evaluated 881 Finnish physicians attitudes to end-of-life decisions by asking attitudes and presenting patient scenarios. Attitudes to active euthanasia were largely reprehensive. In contrast, attitudes to withdrawing life prolonging treatments in terminal care were mostly permissive. The latter attitudes, however, varied greatly according to physicians age, gender and speciality. Young doctors and female doctors made in general more active treatment decisions. Doctors who had more experience in end-of-life care expressed less active attitudes for continuing life supporting treatments. Oncologists differed significantly from internists, surgeons and GPs in having more reserved attitudes for life support in case of terminal patients. These findings underline the importance of advance communication between patient, family and physician: this way the doctor can make an informed decision on the basis of the patient s preferences rather than on the basis of his or her own attitudes and life values. A prospective controlled survey to GPs (n=79) in a one-year, internet-mediated educational project in palliative care showed that the physicians voluntarily participating the project had more experience in terminal care than controls, and they were more conservative in their attitudes towards life support. The education project in palliative care was rated satisfactory by most participants. Ethical end-of-life decision-making did not change much during the one-year project, this mainly due to the former interest, experience and education of this voluntary education group. Nonetheless, this project was shown to have a marked role in relieving work-linked stress among the participants. One of the most difficult tasks in fulfilling the aims of this kind of post-graduate education project is to reach the silent majority of doctors. The quality of pain control in terminal care was studied by a prospective study to cancer patients in health center wards (n=20) and in a hospice (n=30). Pain medication and patients pain expressed on VAS scale during the last week of patients life were evaluated. Pain control was on a good level in the two different health care units. However, some differences were found in the use of pain medication between general practitioner-managed health center wards and a specialist-managed hospice. Costs of pain medication did not differ and were very reasonable. According to this study GP-managed health care wards seem to give qualified pain management for elderly cancer patients. en
dc.language.iso en -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 951-44-5178-3 -
dc.subject lääketieteen etiikka -
dc.subject terminaalihoito -
dc.subject hoitoratkaisut -
dc.subject syöpä -
dc.subject kipu -
dc.subject decision-making -
dc.subject end-of-life -
dc.subject terminal care -
dc.subject cancer -
dc.subject ethics -
dc.title Decision Making in End-of-life Care; influence of physician s training, experience and personal characteristics -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:951-44-5179-1 -
dc.relation.numberinseries 839 -
dc.seriesname Acta Universitatis Tamperensis -
dc.oldstats 2148 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 134 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study Yleislääketiede - General Practice -
dc.date.dissertation 2001-12-01 -
dc.onsale 1 -
dc.faculty fi=Lääketieteellinen tiedekunta | en=Faculty of Medicine| -
dc.department fi=Lääketieteen laitos | en=Medical School| -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Kuvailutiedot