Administration of Development Initiatives by Non-Governmental Organisations: A Study of Their Sustainability in Bangladesh and Nepal

TamPub

Kuvailutiedot

dc.contributor.author Hossain, Farhad -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:09:55Z
dc.date.available 2012-12-03T12:09:55Z
dc.date.issued 2001 -
dc.identifier.isbn 951-44-5115-5 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/67121
dc.description.abstract Kestävyys on tärkeä ja keskeinen kysymys tarkasteltaessa kansalaisjärjestöjen kehitystoimia kehitysmaissa. Kehitysohjelmaa voidaan pitää kestävänä, kun se pystyy ulkopuolisen kehitysrahoittajan merkittävän taloudellisen, hallinnollisen ja henkilöavun päätyttyä tuottamaan sopivasti hyötyä pitkähkön ajanjakson ajan. Kehityskysymysten aikalaiskeskustelussa kansalaisjärjestöjen johtamien kehitysaloitteiden oletettu suhteellinen etu ja kestävyys on kyseenalaistettu. Kansalaisjärjestöjen oletetut suhteelliset etu/edut ts. se että ne ovat joustavia, uudistavia, osallistavia, kustannustehokkaita ja köyhille suunnattuja jne. on asetettu kyseenalaiseksi. Tarkastellakseen järjestöjen johtamien kehitysaloitteiden kestävyyttä käsillä oleva tukimus pyrkii empiirisesti selvittämään tämän toimialan suhteellista etua verrattuna julkishallintoon, yksityisiin ja perinteisiin instituutioihin. Tutkimus käsittelee kestävyyttä valikoidussa joukossa pohjoismaisten kansalaisjärjestöjen kehitysaloitteita Bangladeshissa ja Nepalissa. Siinä arvioidaan ja analysoidaan vastaanottavien maiden hallitusten ja kehitysrahoittajien roolia sekä kansalaisjärjestöjen kykyä edistää järjestövetoisten kehityshankkeiden kestävyyttä. Tutkimus on laadullinen. Käytettyjä menetelmiä ovat kirjallisuus- ja asiakirja-aineistojen tarkastelu, sisältöanalyysi, teemahaastattelut, keskustelut, havainnointi, kenttävierailut, osallistuva havainnointi, haastattelut ja kyselymenetelmä. Edellä mainittujen keinojen lisäksi työn empiirinen osa Bangladeshissa ja Nepalissa perustui osallistavaan selvitystyöhön (PRA). Siihen sisältyi mm. suhteiden luominen ihmisiin, sosiaalinen kartoitus, Venn-kuviot, parivertailu ja muutosanalyysit. Tutkimuksen empiirinen aineisto on kerätty vuosien 1995 ja 2001 välillä. Tutkimuksen löydösten analyysissä on viitattu hallintotieteiden teorioihin, etenkin kehityshallintoon. Kolmannen sektorin, kuten kehitystyössä toimivien kansalaisjärjestöjen, tutkimus on keskeistä hallintotieteissä ja etenkin kehityshallinnossa. Tämän tutkimuksen rakenne pohjautuu mainittuihin menetelmällisiin ja teoreettisiin perustuksiin. Työn keskeinen sisältö voidaan tiivistää seuraavasti: Tutkimus selkeyttää ja analysoi avainkäsitteitä: kehityshallinto, kansalaisjärjestöt ja kestävyys. Se tutkii pohjoismaisten rahoittajien roolia kansalaisjärjestöjen kehitystoiminnan edistäjinä. Lisäksi tutkimus kuvailee, arvioi ja analysoi Pohjoismaiden tukemien kansalaisjärjestöjohtoisten kehitysaloitteiden kestävyyttä. Valikoitujen pohjoismaisten kehitysrahoittajien ja rahoitusta järjestävien kansalaisjärjestöjen näkökulmia esitellään empiriisin viittauksin. Kansalaisjärjestöjen roolia Bangladeshin ja Nepalin kehityksessä esitellään yleisesti. Lisäksi tuodaan esille hallituksen politiikkaa ja kansalaisjärjestöjen vahvuuksia ja heikkouksia kehitystoimissa. Valikoitujen kansalaisjärjestöjen, joilla on pohjoismaisia kytkentöjä, kestävyydestä esitetään empiirinen arvointi. Tutkimus esittelee valikoidun joukon paikallisten ja pohjoismaisten kansalaisjärjestöjen näkökulmia suhteessa niiden toiminnan laajempiin viitekehyksiin Bangladeshissa ja Nepalissa. Niiden kehitystoimien kestävyyttä on verrattu suhteessa julkisiin, yksityisiin ja perinteisiin instituutioihin. Tätä varten kummastakin maasta käsitellään kaksi empiiristä tapaustutkimusta. Kansalaisjärjestöaloitteiden kestävyyttä on analysoitu perusteellisesti kaikissa neljässä tapauksessa. Tutkimus paljasti, että tarkasteltujen hallitusten toimintaympäristö ja suhtautuminen eivät yleisesti ottaen ole vihamielisiä kansalaisjärjestöjen ammattimaiselle kehitykselle. Pikemminkin hallitusten toimet Bangladeshissa ja Nepalissa tukevat järjestösektoria verraten paljon. Sen sijaan kehityrahoittajien ja rahoitustukea tarjoavien kansalaisjärjestöjen sitoutuminen kehitystoimien tukemiseen jää yhä epäselväksi useimmille kentällä tutkituista järjestöistä. Näin ollen järjestösektorilla vallitsee jonkinasteinen epätietoisuus. Kansalaisjärjestöjen hallinnointikyky on molemmissa maissa heikko ja institutionaaliset toimet yhdistysten toimintavalmiuksien parantamiseksi puuttuvat laajalti. Tutkimus esittelee nämä keskeiset tutkimustulokset. Analyysit on tehty hallintotieteiden näkökulmasta korostaen niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat kansalaisjärjestöjen vetämien kehitysohjelmien kestävyyteen. Tutkittujen kehitysinterventioiden toimintaympäristöä, strategioita, järjestörakennetta ja järjestöjen toimintaprosessia on analysoitu laajemmassa asiayhteydessä. Kestävyyden avaintekijöitä, ts. hallitusten politiikkaa, järjestöjen hallintokykyä ja järjestäytymistä, paikallista osallistumista sekä taloudellisia, teknologisia ja yhteiskunnallis-kulttuurisia kysymyksiä, on arvioitu ja esitelty. Tutkimuksessa on myös analysoitu hallitusten roolia Bangladehissa ja Nepalissa, pohjoismaisia julkisia kehitysrahoittajia ja rahoitusapua kanavoivia kansalaisjärjestöjä sekä kansalaisjärjestöjen kykyä hallinnoida kehitystoimia ja edistää kestävyyttä niissä. Näihin keskeisiin löydöksiin perustuen tutkimuksessa väitetään, että järjestöjen toimet Bangladehissa ja Nepalissa ovat laajalti kestämättömiä, eli niiden kestävyyttä voitaisiin parantaa. fi
dc.description.abstract Sustainability is an important and central issue to development initiatives by Non-Governmental Organisations (NGOs) in developing countries. A development programme is considered sustainable when it is able to deliver an appropriate level of benefits for an extended period of time after major financial, managerial, and technical assistance from an external donor is terminated. The assumed comparative advantage and sustainability of NGO-led development initiatives have been challenged in the contemporary development aid discourse. The supposed comparative advantages of NGOs, i.e., that they are flexible, innovative, participatory, cost-effective and directed to the poor, etc., have been challenged. In order to examine the sustainability of NGO-led development initiatives, the present study attempted to explore empirically the comparative advantage of this special sector compared to public, private, and traditional institutions by studying the sustainability of selected Nordic NGO-led development initiatives in Bangladesh and Nepal. The role of the recipient states, the donors, and the capacity of NGOs to promote the sustainability of NGO-led development projects has been assessed and analysed. The methodologies used in this qualitative research include: literature and document review, content analysis, thematic interviews, informal discussion, observation, field visits, participant observation, interviews and the questionnaire method. Along with the above-mentioned tools, the empirical part of the study in Bangladesh and Nepal was prepared based on the participatory rural appraisal (PRA) method. The PRA tools used include: rapport building, social mapping, Venn diagrams, pair-wise ranking, and time-trend analysis. Empirical information presented in the study has been collected from 1995 to 2001. Theories of administrative sciences, development administration in particular, have been referred to in analysing the findings of the research. The study of Third Sector organisations, e.g., development NGOs, is central in administrative science and particularly in development administration. The structure of the study is based on the above methodological and theoretical grounds. The central theses of this study can be summarised as follows: The key concepts, i.e., Development Administration, NGOs and sustainability, have been clarified and analysed. The role of Nordic donors in promoting NGOs in development has been studied. The sustainability of Nordic-supported, NGO-led development initiatives has been described, assessed and analysed. The perspectives from selected Nordic donors and donor NGOs are presented with empirical references. A general overview is presented on the role of NGOs in the development process of Bangladesh and Nepal. The policies of the governments and the strength and weaknesses of NGOs in development is also presented. Empirical assessment is presented on the sustainability of selected NGOs with Nordic ties. A perspective from the selected local and Nordic NGOs in Bangladesh and Nepal has been presented in regard to the wider context of their particular activities. The sustainability of their development initiatives has been evaluated compared to public, private and traditional institutions. In this regard, two empirical case studies from Bangladesh and two empirical case studies from Nepal are presented. The sustainability of NGO intervention has been analysed thoroughly with empirical findings in each of four case studies. The study revealed that the work environment and the attitude of the governments examined are not generally hostile to the professional development of NGOs, rather the government policies in Bangladesh and Nepal are quite supportive to the sector. But the commitment of the official donors and the donor NGOs to support development initiatives still remains unclear to most of the studied NGOs in the field. Therefore, a degree of uncertainty is present in the NGO sector. The management capacity of NGOs in both countries is weak and institutional initiative to improve the capacity of NGOs is largely lacking. en
dc.language.iso en -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 951-44-5114-7 -
dc.subject Kansalaisjärjestöt -
dc.subject kehityshallinto -
dc.subject kansainvälinen kehitys -
dc.subject pohjoismainen kehitysapu -
dc.subject kolmas sektori -
dc.subject kehityshanke -
dc.subject kestävyys -
dc.subject Bangladesh -
dc.subject Nepal -
dc.subject Non-Governmental Organisations (NGOs) -
dc.subject Development Administration -
dc.subject World Development -
dc.title Administration of Development Initiatives by Non-Governmental Organisations: A Study of Their Sustainability in Bangladesh and Nepal -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:951-44-5115-5 -
dc.relation.numberinseries 822 -
dc.seriesname Acta Universitatis Tamperensis -
dc.oldstats 2013 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 114 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study fi=Hallintotiede | en=Administrative Science| -
dc.date.dissertation 2001-06-15 -
dc.onsale 1 -
dc.faculty fi=Taloudellis-hallinnollinen tiedekunta | en=Faculty of Economics and Administration| -
dc.department fi=Hallintotieteen laitos | en=Department of Administrative Science| -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Kuvailutiedot