Iskelmäkuninkaan tuho. Suomi-iskelmän sortuvat tähdet ja myyttinen sankaruus

Abstract

Olavi Virta, Unto Mononen, Irwin Goodman ja Rauli Badding Somerjoki ovat Suomalaisen iskelmämusiikin historian ytimeen kuuluvia esiintyjiä ja säveltäjiä. Kaikille mainituille, jo vuosia sitten kuolleille tähdille, on ollut yhteistä ensinnäkin se, että heidän taiteensa on koettu ilmentävän erityisen syvällisesti suomalaista sielunmaisemaa. He kaikki ovat olleet tavattoman suosittuja sekä uransa aikana että myöskin kuolemansa jälkeen. Yhtäläisyyksistä silmiinpistävin on kuitenkin se, että kaikkien heidän elämäänsä, varsinkin loppuaikoina, varjosti synkkä ja romanttinen tuhon uhka, rappiolla flirttailu ja yleinen itsetuhoinen käytös. He kaikki romahtivat lopulta näyttävästi viinaan.

Väitöskirja osoittaa, että näiden artistien romahdus ja dramaattinen loppu liitttyvät oleellisesti heidän asemaansa suomalaiskansallisen kulttuurin merkkihenkilöinä ja Suomi-iskelmän muistelluimpina ikoneina. Tutkimusaineiston valossa edellämainitut artistit edustavat samaa stereotyyppistä ja ajatonta hahmoa, sortuvaa iskelmäkuningasta. Myytti viinaan romahtavasta iskelmäartistista nivoutuu yhteen suomalaisen tanssimusiikin myyttisen perussymbolin, tangon, kanssa.

Työssä yhdistyvät jungilainen psykologia, uskontotieteelliset ja kulttuurihistorialliset pohdinnat sekä semioottinen tutkimusote. Keskeisenä teoreettisena ainesosana ovat C. G. Jungin ajatukset sankarimyytin merkityksestä yksilön minäkehitykselle. Tarkasteltavana olevan myytin purkaminen on tarkoitettu edistämään, paitsi ymmärrystämme populaarikulttuurista yleensä, myös meistä suomalaisista itsestämme. Käsiteltäväksi tulevat kulttuurisesti merkittävät suomalaiset hahmot sekä kansalliset tabut.