| Kirja ostettavissa Granumista | |
| Tekijä(t): | Halonen, Päivi |
| Väitöskirjan nimi: | Therapy-related Hypoglycaemia and Liver Changes Including Iron Overload in Children with Acute Lymphoblastic Leukaemia |
| Vuosi: | 2003 |
| Väitöspäivä: | 2003-01-17 |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Laitos: | Lääketieteen laitos |
| Oppiaine: | Lastentautioppi |
| Verkkojulkaisusarja: |
|
| ISBN (pdf): | 951-44-5541-X |
| Julkaisija: | Tampere University Press |
| Painettu sarja: |
|
| ISBN (print): | 951-44-5542-8 |
| Asiasanat: | akuutti lymfoblastileukemia; matala verensokeri; maksavaikutukset; acute lymphoblastic leukaemia; children; hypoglycaemia; liver disease |
| URN: | urn:isbn:951-44-5541-X |
| Tiivistelmä: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lasten akuutin lymfoblastileukemian (ALL) hoidon vaikutuksia verensokerin säätelyyn ja maksaan.
Akuutin lymfoblastileukemian ylläpitohoitoa saavien lasten paastonsietokykyä tutkittiin yön yli kestävällä, enintään 16 tunnin mittaisella paastokokeella. 54%:lla (19/35) tutkituista todettiin matala verensokeri eli hypoglykemia ylläpitohoidon aikana tehdyssä paastokokeessa. 3-4 kk kuluttua hoidon päättymisestä paastonsietokyky oli jo parantunut. Tutkimus osoitti, että yöpaaston jälkeinen matala verensokeri on leukemian ylläpitohoidon mahdollinen sivuvaikutus. Suurin riski matalaan verenoskeriin on alle 6-vuotiailla. Toisena tutkimuslinjana oli selvittää akuutin lymfoblastileukemian nykyhoidon vaikutuksia maksaan. Hoidon aiheuttamaa maksaärsytystä tutkittiin verikokein ja ottamalla maksasta koepala hoidon päättyessä. Kohonneita maksaentsyymiarvoja verikokeissa esiintyi useimmilla lapsilla hoidon aikana. Hoidon loputtua maksa-arvot kuitenkin normaalistuivat. Pääasialliset muutokset maksan koepaloissa hoidon lopussa olivat rasvamuutokset ja rautakuorma. Rautakuorma on seurausta hoidon aikana annetuista punasolusiirroista. Rasvamuutoksia, jotka kokemuksen mukaan ovat yleensä ohimeneviä, oli 93%:lla (25/27),ja rautakuormaa 70%:lla (19/27)tutkituista. Rautakuorman kohtaloa tutkittiin mittaamalla verikokein rautaparametreja 1-3 vuotta hoidon loppumisesta. Useimmilla lapsilla rautaparametrit olivat tuolloin normaalit, mutta 14%:lla (3/22) oli verikokeissa rautaylimäärää. |