Ihmisryhmä diskurssissa ja diskurssina

Abstract

Kirjassa tarkastellaan niitä suomen kielen käyttöön liittyviä keinoja, jotka mahdollistavat tulkintoja yksilöstä joko omana yksilönään tai jonkin ryhmän jäsenenä. Tähän liittyen kirjassa tarkastellaan myös keinoja, joilla ylipäätään ihmisryhmä ja sen mahdollinen yhteenkuuluvuus voidaan tuottaa.

Tutkimus edustaa kielentutkimuksellisesti merkityksen tutkimusta, jossa yhdistyy sekä kielellisen merkityksen tutkimus että kielenkäytön tutkimus. Parhaiten tutkimus on kuvattavissa diskurssianalyyttiseksi, sillä sen edustamassa näkökulmassa kielenkäytön nähdään olevan sosiaalista toimintaa, joka rakentaa sosiaalista todellisuutta. Tältä kannalta tutkimuksen kohteena oleva sosiaalinen ryhmä nähdään nimenomaan diskurssina, ei puhujien kognition tai sosiaalisen todellisuuden ominaisuutena, jota kieli vain heijastaisi.

Tutkimuksen tulokset tukevat sellaista ajattelua, että sosiaalista ryhmää - ryhmään kuuluvuutta, siitä irtisanoutumista, ryhmän yhteenkuuluvuutta, joidenkin ryhmien "toiseutta" jne. - nimenomaan käytetään. Tämä tarkoittaa sitä, että ryhmiä ja ryhmän erilaisia merkitysulottuvuuksia muotoillaan kielenkäyttötilanteissa ja erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tällainen muotoiltavuus ja joustavuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei sellaista sosiaalipsykologista ilmiötä kuin ryhmä olisi. Päinvastoin, ryhmän diskurssissa olo viestii siitä, että sillä on sosiaalipsykologisia merkitysulottuvuuksia. Tämä näkyy jo tutkimuksessa tarkasteltujen kielellisten seikkojen merkitysrakenteessa. Tilanteisesti ja muuntuvasti samoilla kielen keinoilla voidaan toki viitata erilaisiin ryhmiin ja ryhmäominaisuuksiin, mutta voidaan havaita, että kielellisiin aineksiin on latautunut merkityksiä, jotka helposti aktivoivat juuri tietynlaisia ryhmään kuulumisen tai kuulumattomuuden ulottuvuuksia.

Tutkimus antaa suuntaviivoja toistaiseksi melko vähäisessä määrin kielentutkimuksessa tehdylle diskurssianalyyttiselle tutkimukselle. Tutkimuksessa yhdistetään uudella tavalla sosiaalisen ilmiön analyysi ja sen kulttuurinen selittäminen sekä kielen analyysi. Yleisemmän diskurssianalyyttisen tutkimuksen kannalta tutkimus tuo uutta valoa siihen, miten lingvististä analyysia voidaan yhdistää sosiaalis-yhteiskunnallisten ilmiöiden tulkintaan.

Tutkimuksen aineistona on käytetty lehtien mielipidekirjoituksia sekä erilaisiin tarkoituksiin tehtyjä puhekielisiä haastatteluja.

Human group,or social group, has a long tradition in social sciences, and social psychology in particular has dealt with different aspects of groups, including group dynamics,group formation processes, social categorization, intergroup relations and so forth. Experimental social psychology has convincingly shown that people categorize their ingroups and outgroups differently and, especially, people favour their ingroup. The perceived ingroup favouritism means not only that people see their own group positively but also that they see others negatively. A cognitivist reading of this would be that this kind of intergoup behaviour is caused by cognitive categorization processes.

In discourse studies there are two standpoints which can be applied to both intragoup and intergroup behaviour in general: firstly, the cognitive basis of group behaviour ­ eventually leading to prejudiced behaviour and racism ­ can be accepted. Then the task of the analysis is to connect the linguistic expressions to cognitive group phenomena. From this standpoint it is emphasized that the cognitive differentiation of us and them is expressed in language.

An alternative view to this is a social constructionist one. It regards human group and social categorization in terms of discourse and language-use. The work within the so-called discursive psychology for example suggests that people use cognitive phenomena. Cognition and cognitive processes, that is, are constructed in discourse. In this discursive framework categorization and group formation should be seen as context-dependent linguistic practice. When seen as descriptions formulated in discourse, it is not obligatory to define a human group outside of discourse and,what is most important, there are no requisites to bind self-categorization, social categorization and intergroup behaviour to cognition as mental processes.

In this study it is argued that such things as human group, ingroup and outgroup, self-categorization and social categorization are firstly discursive formations, produced and moulded in discourse. Human group is constructed in discourse and thus it can only be viewed as discourse.Groupness is a phenomenon of language-use. Secondly, besides language-use,the social phenomena are located in linguistic structures, which carry along the meanings of, for instance, ingroupness and outgroupness. But, taken back to discourse analytical commitment, this does not mean that the linguistic expression carries along only certain kind of meanings or information about the category it can be seen to refer to. Once again,it's in discourse, in the event of language-use, where the actual meanings are constructed. For example,it might easily be noticed that the plural form of first person has a property of categorizing ingroup,speaker plus some other people. However, in discourse this property is not always activated. It's only in the meaning potential of the plural form of first person to indicate one's own group.

That means that groups and categories are available for speakers through the meaning potential accumulated into linguistic expressions. The aim of this study has therefore been to analyse the linguistic means of displaying one's self and intragroup and intergroup relations. On the other hand this means focusing on semantics and pragmatics of linguistic expressions and structures. But on the other hand ­involving the discourse-analytical commitment in this study it is also analysed, how the semantics and pragmatics work as producing meanings of both oral and written texts.

Empirical data consists of argumentative letters to editor -type of written texts and various oral interviews.Both are analysed from the standpoint of discourse and the standpoint of linguistic meaning structures. I argue that linguistic discourse studies cannot do without the analysis of linguistic system, both lexical and grammatical aspects of language.But discourse analyst's task is to show how these lexico-grammatical matters do the constructive work in texts. This task ­ adopted and developed further in this study ­ brings together linguistic and social interpretations of language.