Physical Capacity and Workload among Ageing Workers

Abstract

Fyysisesti raskas työ ei ylläpidä ikääntyvän työntekijän fyysistä toimintakykyä

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella sitä, kuinka työn fyysinen kuormittavuus vaikuttaa ikääntyvien työntekijöiden (yli 45-vuotiaiden) tuki- ja liikuntaelimistön sekä sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakyvyn muutoksiin heidän ikääntyessään. Asiaa seurattiin 10 ja 16 vuoden aikana. Toisena tavoitteena oli selvittää, vaikuttaako työn kuormittavuutta mittaava arviointimenetelmä siihen, millaisia tuloksia kuormittavuusryhmien välillä mahdollisesti saadaan.

Toimintakykyä arvioitiin 2-4 kertaa seurannan aikana. Tuki- ja liikuntaelimistön toimintakykyä arvioitiin selkärangan liikkuvuudella sekä lihaskuntotesteillä. Sydän- ja verenkiertoelimistön toimintakykyä mitattiin polkupyörätestillä. Työn kuormittavuutta testattiin kahdella eri tavalla: sen määritteleminen perustui työntekijän omaan kokemukseen, toiseksi asiantuntijan havaintoihin. Taustatiedot selvitettiin kyselylomakkeella.

Seurannan aikana fyysinen toimintakyky aleni keskimäärin 1 % vuodessa. Suhteelliset muutokset olivat suurimpia lihasvoimissa ja pienimpiä tutkimukseen osallistuneiden pituuksissa, painoissa ja painoindekseissä. Miehillä heikkenivät eniten vartalon lihasvoimat, noin 2 % vuodessa. Naisilla sen sijaan eniten heikkenivät ylä- ja alaraajojen lihasten kestävyys, noin 1,8 % vuodessa. Miesten muutokset fyysisessä toimintakyvyssä olivat suurempia kuin naisten, mutta naisilla esiintyi enemmän yksilöllisiä eroja. Fyysisen toimintakyvyn muutokset eri osa-alueilla eivät välttämättä olleet suoraviivaisia.

Naisilla erot fyysisessä toimintakyvyssä eri työn kuormitusryhmien välillä olivat selkeämpiä kuin miehillä. Kun seurannan lopussa tarkasteltiin tutkimukseen osallistuneita, todettiin että kevyttä työtä tehneillä oli parempi toimintakyky kuin raskasta työtä tehneillä. Tosin ryhmien välisiin erojen suuruuteen vaikutti myös se, mitä kuormittavuuden arviointimenetelmää oli käytetty eli oliko asiaa arvioinut henkilö itse vai asiantuntija.

Ikääntyvien työntekijöiden työn fyysistä kuormittavuutta pitäisi vähentää, jotta he jaksaisivat työssään viralliseen eläkeikään saakka. Keinoina voisivat olla esimerkiksi lyhyempi työaika ja työn kierto. Myös työtehtävien muuttaminen enemmän ohjaavaan suuntaan mestari-kisälli ­periaatteella voisi helpottaa ikääntyvien työntekijöiden jaksamista. Työn kuormittavuus tulisi siis entistä paremmin huomioida, kun määritetään eri alojen eläkeikiä.

Työn kuormittavuutta arvioitaessa olisi tärkeätä, että siinä huomioitaisiin paitsi asiantuntijan arvio myös työntekijän itsensä kokema kuormittavuus. Tällöin arvioinnissa tulisi paremmin esille sellaiset yksilön henkilökohtaiset ominaisuudet, jotka vaikuttavat työntekijän kuormittumiseen työssä. Näitä ominaisuuksia ovat esimerkiksi henkilön pituus, paino ja fyysinen kunto.

Health and functional capacity form the basis for human resources and working ability. Previous studies have yielded physical capacity changes of a different level with age. The changes in physical capacity depend on gender, physical activity level, chronic diseases, muscle group and type of muscle work. Moreover, the type of job may be of great importance for either training or wearing effect on the physical capacity involved. The main purpose of this study was to ascertain changes in musculoskeletal and cardiovascular capacity in relation to different workloads during the long follow-up period among ageing workers. The second aim was to find out if physical capacity among employees with different workloads is associated with the assessment method of workload (i.e. subjectively and / or objectively assessed).

The data were obtained by physical capacity measurements in laboratory, workload assessment during work and postal questionnaires. The first study group consisted of 129 middle-aged subjects, who were followed over 16 years. The subjects were on average 51.5 years old and were all employed in the municipal branch (physically and mentally demanding work) at the beginning of follow-up in 1981 and 67.3 years in 1997, when the most of the subjects had retired. The second study group consisted of 60 women who worked in a food factory in physically demanding jobs at the beginning of the 10-year follow-up. Their mean age was 52.3 at the beginning and 62.9 years at the end of follow-up.

In general, an age-related decline in physical capacity was observed. During the follow-up period, the average physical capacity of the workers decreased by approximately 1.0% per year. The study showed that the greatest changes occurred in muscle strength among men and among women in the flexibility of the spine, trunk muscle strength, in limbs endurance and in aerobic capacity. The smallest changes were noted in anthropometrics. The decrease of physical capacity was greater among men than among women, although women had more individual variations.

Among women the differences in physical capacity between different workload groups were more evident than among men. In general, the women with low workload had better physical capacity than the women with high workload at the end of the follow-up periods. Instead, the men with low workload had better musculoskeletal capacity compared to the men with high workload. Among the subjects with low workload both the declines and improvements were more common than among the subjects with high workload.

There were differences in physical capacity among workers with different workloads depending on how the workload was assessed (subjectively or objectively), especially among men. Among women the differences in physical capacity between different workload groups were minor independent of the workload assessment method. Instead among men, who perceived high workload but were objectively assessed to have low workload had poorer muscle strength than those men whose workload was the same regardless of assessment method.

It was concluded that there are age-related decline in physical capacity. The annual changes in physical capacity were dependent on the different components of physical capacity. Improvements in physical capacity compared with subjects of the same age were also noted. In addition there seem to be differences in physical capacity in relation to workload. However, the workload assessment method (objectively or subjectively assessed) was associated with the differences in physical capacity between workers with different workloads, especially among men. It also has to be considered that a worker with poor physical capacity may perceive his/her physical workload as high although he/she has as objectively assessed physically low workload. These results permit the conclusion that physically demanding work may not maintain or improve physical capacity among ageing workers. To avoid increased relative workloads among elderly workers it is necessary to reduce the work demands imposed on elderly workers and / or maintain or improve their physical capacity.