| Kirja ostettavissa Granumista | |
| Tekijä(t): | Anttila, Petra |
| Väitöskirjan nimi: | Biomarkers of Ethanol Consumption - studies on carbohydrate-deficient transferrin, sialic acid and traditional markers |
| Vuosi: | 2004 |
| Väitöspäivä: | 2004-11-12 |
| Tiedekunta: | Lääketieteellinen tiedekunta |
| Laitos: | Lääketieteen laitos |
| Oppiaine: | Laboratoriolääketiede (erit. päihdelääketiede) |
| Verkkojulkaisusarja: |
|
| ISBN (pdf): | 951-44-6097-9 |
| Julkaisija: | Tampere University Press |
| Painettu sarja: |
|
| ISBN (print): | 951-44-6096-0 |
| Asiasanat: | alkoholi; etanoli; transferriini; CDT; siaalihappo; alcohol; ethanol; transferrin; CDT; sialic acid |
| URN: | urn:isbn:951-44-6097-9 |
| Tiivistelmä: | Päihteiden käytön suoraan tai välillisesti aiheuttamat sairaudet ovat yksi tämän päivän merkittävimmistä kansanterveysongelmista Suomessa. Viime vuosina erityisesti naisten ja nuorten alkoholinkäyttö on ollut huolestuttavassa kasvussa.
Alkoholin suurkuluttajien tunnistaminen terveydenhuollossa on perinteisesti ollut vaikeaa silloin, kun potilailla ei vielä ole pitkälle edenneitä alkoholisairauksia tai ilmiselvää riippuvuutta. Kun ongelma on edennyt vaikean sairauden tai riippuvuuden asteelle, tunnistaminen on helppoa, mutta potilaan ennuste on silloin jo merkittävästi huonompi. Tämän vuoksi on ensiarvoisen tärkeää tunnistaa alkoholin riskikulutus mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tässä tunnistamisessa myös oikein suunnatuilla laboratoriokokeilla on tärkeä merkitys. Tunnetuimpia tähän tarkoitukseen käytettyjä laboratoriokokeita ovat GT, ASAT, ALAT ja MCV. Niistä jokaisella on kuitenkin omat heikkoutensa, joista merkittävin on kenties se, että myös monet muut syyt kuin alkoholin suurkulutus nostavat näiden laboratoriokokeiden arvoja. Viimeaikaisten tutkimusten perusteella hiilihydraattivajaa transferriini (carbohydrate-deficient transferrin, CDT) voisi olla käyttökelpoinen laboratoriokoe määritettäessä haitallista alkoholinkulutusta. Myös seerumin siaalihappopitoisuutta on ehdotettu uudeksi alkoholinkulutuksen osoittimeksi. Tässä tutkimuksessa verrattiin CDT:n eri määritysmenetelmiä, siaalihappoa ja perinteisiä laboratoriokokeita alkoholistien tunnistamisessa ja seurannassa. Tutkimuksen aikana kehitettiin myös uusi tapa aiemmin esitellyn γ-CDT-yhdistelmämarkkerin määrittämiseksi. Nyt käytettiin hyväksi uudemman %CDT-määrityksen tuloksia, jolloin alkoholistien tunnistamisen tarkkuus entisestään parani. Tämän tutkimuksen tulokset saattavat osoittautua kaikkein hyödyllisimmiksi tutkittaessa liiallista alkoholinkäyttöä naisilla ja maksasairailla potilailla sekä seurattaessa vieroitushoidossa olevien potilaiden raittiina pysymisen onnistumista. |