Oppimisen ekologia, kasvatuksen ekologinen kestävyys

Abstract

Väitöskirjatutkimuksen kasvatustieteen valtavirrasta poikkeava näkökulma on ekologisen ajattelun yhdistäminen oppimisen ja kasvatuksen teorioihin ja käytäntöihin. Kasvatustiede perustuu yleensä antroposentriseen näkemykseen, joka korostaa ihmisen erilaisuutta ja irrallisuutta luonnon prosesseista. Ekologinen näkökulma ihmisen toiminnassa on ollut esillä mm. filosofiassa, teollisen ja taloudellisen toiminnan kriittisenä tarkasteluna ja erityisesti ympäristönsuojelun yhteydessä kestävän kehityksen pohdintana. Miten kasvatus ja opetus hahmottuvat ekologisen ajattelun heijastumana: Mitä on oppimisen ekologia, mitä on ekologisesti kestävä kasvatus ja miten tämä tulisi ottaa huomioon oppilaitosten toiminnassa?

Tutkimuksen lähtökohtana on nykyinen monessa suhteessa ristiriitainen opetuksen ja kasvatuksen maailma. Suomessa on vahva ja jäykkänäkin pidetty muodollinen koulutusjärjestelmä, jonka piirissä on myös koko aikuisväestö elinikäisen oppimisen velvoittamana. Toisaalta koulutukselta edellytetään asiakaslähtöisyyttä, joustavaa ja yksilöllistä palvelua. Opetuksen tekninen ja fyysinen ympäristö muuttuu nopeasti. Oppilaitosten toimintaan vaikuttavat lainsäädännön ja hallinnon normien ohella jatkuvasti voimistuva kaupallisuus, kilpailu ja avoin informaatiotulva.

Aiheen luonteeseen soveltuen, tutkimus perustuu Lincolnin ja Guban v. 1985 kuvailemaan naturalistisen tutkimusotteeseen, mutta soveltaa myös modernin informaatiotutkimuksen menetelmiä, mm. Google-hakua. Nykyisessä tieteen teoriassa naturalismi yhdistetään lähinnä konstruktiiviseen tietonäkemykseen. Lähestymistapa on ehkä yleisempi historian- ja kulttuurintutkimuksessa kuin kasvatustieteissä. Tässä mielessä tutkimus liikkuu sekä eri tieteiden että tieteellisyyden ja arkitodellisuuden välisillä rajapinnoilla. Tutkijan pitkäaikainen työkokemus ammatillisen aikuiskoulutuksen tehtävissä on vaikuttanut keskeisesti sekä tutkimuksen aiheen että toteutustavan valintaan ja heijastuu myös tutkimuksen tuloksissa.

Yhtenä perustana oppimisen ja kasvatuksen ekologian tarkastelulle on Maturanan ja Varelan (1987) kuvaus tiedon ja tietämisen biologisista perusteista: Tietäminen on aktiivista toimintaa ja oppiminen on eliön rakenteen reaktiota ympäristön muutoksen. Tietämisen keskeinen ongelma on suoran yhteyden puuttuminen ihmisen ja ympäristön tapahtumien välillä. Tieto fyysisistä tapahtumista välittyy aina aistien ja opiskelussa erityisesti symbolien, sanojen, kuvien ja kaavojen varassa. Tähän liittyy aina virheellisen tulkinnan ja väärän reaktion mahdollisuus. Erilaisten tietotapahtumien kokemus tallentuu muistiin ja uusien tietotapahtumien yhdistäminen aiempiin kokemuksiin lisää todennäköisyyttä reagoida oikein myös uusissa oppimistilanteissa. Eliölajien kehityshistoriassa oppiminen kytkeytyy evoluutioon ­ ihmisen osalta voidaan puhua myös kulttuurievoluutiosta.

Biologinen tietonäkemys on sopusoinnussa nykyisen konstruktiivisen, todellisiin työ- ja elämäntilanteisiin liittyvän oppimisajattelun kanssa. Oppiminen ja uuden tiedon omaksuminen riippuu ympäristöstä ja yksilöllisestä henkilöhistoriasta. Tässä mielessä voidaan yhtä hyvin puhua ekologisesta oppimisnäkemyksestä. Sosiaalinen yhteys tekee oppimisesta myös eettisen ilmiön. Oppiminen palvelee sekä yksilön että yhteisön hyvinvointia ja selviytymistä erilaista ongelmatilanteista Avoin tietoverkko ­ tiedonkäsittelyn biologisen ja teknisen toiminnan yhdistyminen ­ tuo oppimiseen myös laajemman globaalin ulottuvuuden, joka heikentää perinteisiä yhteisörakenteita. Tässä kehityksessä joudutaan arvioimaan uudelleen myös muodollisen koulutusjärjestelmän, oppilaitosten ja opettajien roolia sekä tehtävää kasvatuksen toimijoina yleensäkin.

Tutkimuksen yhtenä tuloksena voidaan todeta mm. se, että ekologinen lähestymistapa ei juuri tule esille suomalaisessa kasvatustieteellisessä tarkastelussa. Ekologinen ajattelu on vielä varsin harvinaista rationaaliseen perinteeseen nojautuvissa tiedeyhteisöissä. Eettisyys, hyvän elämän tavoittelu, tekee vasta tuloaan yleensä kovempia arvoja edustavan työelämän organisaatiokulttuureihin. Tutkimuksen osana tehdyn Google-haun perusteella ekologisella lähestymistavalla näyttää kuitenkin olevan vankka kannatus erityisesti angloamerikkalaisessa tiede- ja oppilaitosmaailmassa. Ihmisen ekologia (human ecology) on monimuotoisena oppiaineena monissa amerikkalaisissa yliopistoissa, samoin Australiassa, Uudessa Seelannissa ja konservatiivisena pidetyssä Englannissakin.

Oppimisen ja kasvatuksen ekologista tarkastelua voidaan pitää postmodernina, konstruktivistisena lähestymistapana. Lähestymistavalle on luonteenomaista kokonaisvaltainen ja uutta luova ajattelu. Kasvatusekologia on monitieteistä tarkastelua, jota ei perinteisessä mielessä voi pitää kovin eksaktina tieteenä ­ tietoajattelussa on osin fuzzy-logiikkaan ( sumea logiikka ) liittyviä piirteitä. Ekologiseen ajatteluun liittyy usein myös uskonnollinen, poliittinen tai joku muu filosofinen painotus. Tämä edellyttää esittäjältään sekä henkilökohtaista sitoumusta että laajaa yhteisöllistä näkemystä ihmisyyteen. Ekologinen ajattelu korostaa oppimisen ja kasvatuksen ilmiöiden monitahoista keskinäistä riippuvuutta ja vuorovaikutusta. Ekologinen tarkastelu voidaan ulottaa oppimiseen ja kasvatukseen yleensä ja siinä voidaan erottaa osa-alueina mm. oppilaitoksen tai luokkahuoneen fyysisen ekologian pohdinta, yhteisön ja yksilön ekologian pohdinta oppilasryhmän, opettajan tai oppilaan toiminnassa.

Tarkastelu oppimisen ja kasvatuksen ekologisesta kestävyydestä on eettinen ja koulutuspoliittinen kannanotto: Kasvatuksen tulee turvata ihmisyksilön ja hänen edustamansa sosiaalisen yhteisön jatkuva kehittymisen ja sopeutumisen mahdollisuus. Ekologisesti kestävä kasvatus perustuu ympäristön muutoksesta johtuvaan todettuun oppimistarpeeseen ja oppijan sisäiseen motivaatioon. Koulutus toteutetaan parhaalla mahdollisella oppimisen tekniikalla ja siinä sovelletaan tuottajan vastuuta. Oppimisen kriittistä rajaa ei ylitetä ­ tämä perustuu oppimisen edistymisen jatkuvaan seurantaan ja opetuksen yhdistämiseen aikaisempiin oppimistuloksiin. Oppilaitoksella ja opettajalla on vastuu huolehtia oppilaistaan. Ekologisen kestävyyden vaatimus on haaste erityisesti nykyisen muodollisen, tutkintoja ja suorituksia korostavan koulutusjärjestelmän ja oppilaitosrakenteen kehittämiselle.

Ekologisen tarkastelun tarpeellisuutta kasvatuksessa voidaan perustella erityisesti nykyisen informaatiotulvan asettamilla kriittisyyden vaatimuksilla. Voimistuva ja ristiriitainen tietotulva vaikuttaa useiden tutkijoiden mukaan osaltaan burn out -käsitteellä tunnetun henkisen ylikuormituksen syntymiseen. Työuupumuksen rinnalla voidaan puhua yleisemmin myös informaatiouupumuksesta. Tässä tilanteessa korostuu oppilaitosten vastuu ja uusi rooli oppimisen ja tiedon hallinnan ­ elämän hallinnan opettajina. Ekologisesti kestävä kasvatus voidaan tässä ymmärtää vaikka koulutuksen luomutuotannon malliksi vaihtoehtona tiedon tehoviljelylle.

My PhD thesis, The Ecology of Learning ­ Sustainable Education, is an inquiry in the ecological approach and the use of ecological terminology, language of ecology , in learning and education. The naturalistic approach by Lincoln and Guba (1985) is a general methodological framework for my inquiry, complemented with the methodology of information research. This is a qualitative study based on scientific literature and materials published in the Internet, an application of history and cultural studies.

The practical framework for the inquiry is the interdisciplinary nature of education with a variety of different agents in a multilayered interactive environment. The basic assumptions of modern education include orientation to the clients need, flexibility and individual solutions. The physical environment for education is changing rapidly, one of the main factors being the development of information technologies enabling open learning communities. For adult education in educational institutions the changes in work organizations are a challenge that will call for new practical approaches in competence development.

Normally, ecology is considered as a biological science, a system based approach to the processes and structures in the nature. There is a tradition to apply ecological approach also in human sciences , although the European scientific tradition is mainly based on anthropocentric view. In the Finnish scientific reporting ecological approach has been applied contemporarily in philosophy, sociology and economy especially connected with environmental conservation. The basic questions in my inquiry are: How does an ecologist reconstruct the school educational process (vocational adult education), what is the ecology of education and what is ecologically sustainable education?

The first phase of my inquiry is a literature review and analysis of the contents as a reflection with my practical experience as an adult educator and my academic background in ecology and nature conservation. This part of the inquiry highlights the basic factors facilitating adult learning and personal development in a changing work environment. One of the main tendencies is the emphasis on learning in natural environments and contexts other than formal schools. One of the responses to this is the development of both technology and software applications to facilitate distance learning in an open environment.

The ecological approach in education is supported by scientific theories on human brains and information management ­ autopoiesis by Maturana and Varela (1987) as one of the most popular reconstructions. Modern constructivism is based on the idea of interaction between the reconstruction of information, environment and individual experience. Individual learning is connected with the social environment and cultural history of the learner and this social connection brings in also an ethical aspect in learning. The ecology of learning, ecology of education, are not very commonly used terms in the Finnish educational reporting. Generally, the ecological and interdisciplinary approach is not yet very popular in the Finnish tradition of sciences. More globally, a Google-search in the internet demonstrates that human ecology is quite well established as a new discipline especially in the Universities in North America, Australia and New Zeeland.

As a whole, the ecology of education may be considered as a postmodern, constructivist scientific approach. The other characteristics include holistic and heuristic thinking. The ecology of education is an interdisciplinary science, not based on positivism but rather on fuzziology and chaos theory. Ecology of education, eco-education as an alternative term, may be ideologically biased, either politically or with western religious or oriental philosophies. This also means that ecology of education often is a personal manifest for a scientist. The central focus, anyway, in the ecology of education is the interactive nature of learning, whether non-formal or in different contexts of classroom, school or other ecosystems of organizations, viewed as an individual ecology of the teacher, student or as a learning community.

The ecological sustainability of education and learning (sustained learning, learning to last) is an ethical agenda for schools and other educational institutions: The main objective of ecologically sound education is to provide learning human beings with skills and knowledge to cope with the changing environment. The learning is triggered by the changes of the environment and the ecology of education should identify these changes and respond corresponding the needs and motivation of the learner. The ecology of education employs the best available learning technologies and is sensitive to the individual limitations and cultural differences in the learning community. The ecology of education as an agenda is also applied in research and development activities. The ecology of education respects traditions and the ethical norms of the society.

The agenda of ecological sustainability in education is a response to continuously growing and diversifying information flow in human societies. Often contradicting information may bring learners to a conflict with competing scenarios that may result as a burn out -syndrome. This emphasizes the responsibility of educational institutions and proposes a new role for teachers rather as facilitators of sustainable learning than a source of academic information and instruction. In this context the ecology of education represents the organic cultivation of knowledge rather than industrial reproduction of science and information.