Viestintä, kulttuuri ja populaari. Lawrence Grossbergin ajattelun tekstijärjestelmäanalyysi

Abstract

Tutkimukseni kohteena on Lawrence Grossbergin artikulaatioteoreettisen kulttuurintutkimuksen muodostumislogiikan analyysi. Tutkimus rakentuu neljästä luvusta, joissa Grossbergin ajattelun eri puolia luodataan erilaisissa konteksteissa: pohditaan sitä, miten Grossberg jäsentää viestinnän tutkimuksen erilaisia lähestymistapoja; analysoidaan sitä, miten erilaiset viestinnän tutkimuksen keskeiset käsitteet on tuotettu; erityisesti tehdään selkoa siitä, miten Grossbergin oma affektiivisen viestinnän teoria haastaa aikaisemmat viestinnän lähestymistavat ja lopuksi puntaroidaan myös sitä, millaisia populaaria koskevia erityisiä piirteitä hänen teoriastaan löytyy.

Tutkimukseni lähtökohtana oli selvittää se, miten populaarin, viestinnän ja artikulaation suhteita on jäsennetty kuudessa viestinnän tutkimuksen taustalla olevassa yleisemmässä metateoreettisessa lähestymistavassa, jotka nimesin objektiivis-referentiaaliseksi, subjektiivis-referentiaaliseksi, objektiivis-systemaattiseksi, subjektiivis-systemaattiseki, objektiivis-prosessuaaliseksi ja subjektiivis-prosessuaaliseksi. Tätä varten tutkimuksessa rakensin Lawrence Grossbergin ja Richard Laniganin viestinnän tutkimusta koskevien näkemysten pohjalla kolme tutkimusarkistoa ­ mediatutkimuksellisen, artikulaatioteoreettisen ja tekstijärjestelmäanalyyttisen - joissa mainittujen lähestymistapojen näkemyksiä erilaisista viestintäilmiöistä luettiin tätä varten kehitelmäni luentaskeeman pohjalta. Tämän luentaskeeman nimesin tekstijärjestelmäanalyysiksi. Se sisältää neljä tasoa: kulttuuri-, teksti, käsite- ja tekijäarkeologisen.

Ensimmäisen tutkimusarkiston muodostaa luvun 2 moderniteetin problematiikka, jossa sen keskeisiä käsitteitä merkitystä, subjektia ja representaatiota tarkastellaan kunkin kuuden metateoreettisen lähestymistavan tieto-objektina foucault laisen diskurssianalyysin hengessä. Toinen tälle rinnakkainen tutkimusarkisto rakentuu luvuissa 3 ja 4, joissa tarkastelen sitä, miten viestinnän ja populaarin käsitteiden avulla voidaan lukea esiin eri lähestymistapojen tapoja jäsentää erilaisia viestinnällisiä ilmiöitä. Luvussa 4 analysoin vielä tarkemmin sitä, millaisen vaihtoehdon Grossbergin affektiivisen viestinnän teoria tarjoaa populistisen postmodernismin kultturisten käytäntöjen analyysiin.

Tutkimukseni erityisenä kohteena ja sitä jäsentävänä viitekehyksenä on Grossbergin affektiivisen viestinnän teoria, joka Grossbergin kulttuurintutkimuksen viisivaiheisessa jaottelussa sijoittuu sen postkonjunkturalistiseen vaiheeseen. Omassa tutkimuksessani tarkastelen hänen viestintäteoriaansa myös laajemmassa, prosessuaalisten lähestymistapojen virittämässä tutkimuskontekstissa. Osoitan, miten Grossbergin viestintää, populaaria ja artikulaatiota koskevien näkemysten kontaktipinta ankkuroituu erityisesti Foucault n kulttuuristen käytäntöjen materialisaatioteoriaan ja Deleuzen ja Guattarin yhteiskunnallisten käytäntöjen rihmastoajatteluun. Tämän mukaisesti Grossberg korostaa kulttuuristen käytäntöjen antiessentialista luonnetta: niiden tapauksellisuutta, singularisuutta ja artikulatiivisuutta (foucault lainen perspektiivi); niiden rihmastoitumista erilaisissa de- ja reartikulaatioprosesseissa (deleuzelainen perspektiivi).

Tekstijärjestelmäanalyysissani nousi esiin viisi temaattista kokonaisuutta, joissa jokaisen kohdalla on tällä hetkellä havaittavissa tutkimuskohteen uudelleenmäärittelyä, joka johtaa myös metodologioiden ja teorioiden käsitteellistämiseen uudella tavalla ja näin ollen tuottaa ehkä jatkossa myös uudenlaista tapaa jäsentää mediatutkimuksen kenttää. Toisin sanoen mediatutkimuksen tutkimukselliset säännöstöt ovat edelleen käymistilassa. Tutkimuskäytäntöjen uudelleenarviointi liittyy ainakin seuraaviin piirteisiin: 1) journalistiset merkityskäytännöt, 2) ideologiateoreettiset lähestymistavat (niiden näkemykset merkityskäytännöistä ja subjektipositioista), 3) kulttuurin, viestinnän ja populaarin väliset suhteet (miten joukkoviestinnälliset tekstit on jäsennettävissä osaksi yleisempää teemaa, joka liittyy populaarin politiikkaan postmodernissa yhteiskunnassa, 4) mediamaailmojen symboliseen konstituutio ja 5) yleisöetnografia mediatutkimuksen metodologisena haasteena, joista joitakin käsittelin tutkimuksessa yksityiskohtaisemmin jossakin luvussa ja joitakin jossakin toisessa, mutta ne ovat olleet rihmastona mukana koko tutkimuksen ajan.

Tekstijärjestelmäanalyysini kulttuuri-, teksti-, käsite- ja tekijäarkeologiset luentani voidaan ymmärtää tutkimusretkiksi mediatutkimuksen episteemiseen saaristoon. Niiden avulla voidaan jäsentää sitä 1) miten joukkoviestinnän tutkimusta jäsentävät tietomuodostumat ja niitä ohjaavat tutkimuskäytännöt ovat löydettävissä mitä moninaisimmista tutkimuskohteista, sellaisista kuin ideologia, kulttuuri tai populaari, 2) miten tietyt tutkimuskohteet, sellaiset kuin joukkoviestinnälliset tekstit, journalistiset merkityskäytännöt tai erityiset lähestymistavat, sellaiset kuin ideologiateoreettinen tutkimus, screenteoria, yleisöetnografia, affektiivisen viestinnän teoria ovat tutkimuksellisilta lähtökohdiltaan palautettavissa joidenkin tietomuodostumien teoreettisiin sitoumuksiin mutta ei toisten ja 3) miten tiettyjen yksittäisten tutkimusohjelmien, sellaiisten kuin George Gerbnerin kulttuuri-indikaattoritutkimuksen mediamaailmojen symbolista konstituutiota koskevista osista, Jamesonin populaarien tekstien metakommentaarisesta luennasta, brittiläisen kulttuurintutkimuksen postmodernistisen konjunkturalismin artikulaatioteoriasta, Careyn rituaalisesta viestintämallista, Tuchmanin uutiskäytäntöjen analyysista, Ihden viestintäteknologian arkipäiväistymistä koskevista pohdinnoista, Peircen semioottisesta viestinnällisyyden käsitteellistämisestä ja Grossbergin affektiivisen viestinnän käsitteestä löytyy aineksia niiden moniperspektiivisempään tulkintaan, jotka vahvemman tulkinnan avulla voidaan tuottaa uudelleen niiden tietoteoreettiset sitoumukset ylittävästä näkökulmasta.

Kaikki tutkimuksessa esillä olleet teemat toimivat myös jollakin tasolla vaihtoehtona selvärajaiselle tietomuodostumien jäsennykselle. Tällainen temaattinen tarkastelu luo aineksia moniperspektiivisemmälle kommunikatiivisen toiminnan analyysille, jota en vielä kuitenkaan tässä tutkimuksessa esitä. Se on seuraavaan tutkimuksen teema.

The object of my study is Lawrence Grossberg s theory of articulation. I especially pay attention how it is formed: what kinds of elements it is constituted of, what theoretical terms are used, how they are used and where they come from? I show how his theory is derived from two sources: on one hand there is Halls articulation theory, as Stuart Hall has used, on the other Deleuze s and Guattari s ideas of rhizomatic, as Meagan Morris has developed them. More concretely I concentrate s Grossberg s views on populist postmodernism, showing how his analyses of rock texts belong to this larger formation of postmodern culture. The dissertation consists of four parts.

Chapter 1. In this chapter I use Grossberg s radical contextualism as a starting point for my own theory of textual analysis. I contextualize it by comparing it with writing culture -paradigm (Paul Rabinow, James Clifford), showing how it have similarties with Foucault s discourse analysis as I understand it. Based on these ideas I develop my own reading schema, which have four levels which I call: cultural, textual, conceptual and writerly. I use this textual analytical reading schema when I in following chapter go through Grossberg s theory.

Chapter 2. I call this chapter Problematic of Modernity. It have three terms ­ meaning, subjectivity and representation ­ each of which is read text immanently in six metatheoretical context, which I have named as follow: objective-representational, subjective-representational, objective-systematic, subjective.-systematic, objective-prosessual and subjective prosessual.

Chapter 3. This chapter is called Problematic of Communciation. It is parallel with first one. In this context I however concentrate only on one term, namely communication. I show how the definitions of meaning, subjectivity and representation are crucial to understand the term communication in each one of the above mentioned six metatheoretical approaches to communication.

Chapter 4. In this chapter I go through main points of Grossberg s theory of articulation, concentrating some of his key terms: articulation, popular postmodernism, maps of meaning, mattering maps, rock apparatus, and some others. I show how his idea of affective communication challenges above mentioned approached and develops new way of understanding those cultural practices which have become imprint in postmodern culture. Especially his key idea of affect is important in this context.

As a whole Grossberg s theory of articulation and affective communication offers challenges how we understand communication and what sorts of toll we need to analyze different kind cultural practices that are constitutive part of postmodern world. His analytical framework is premised upon the development of an innovative theoretical model that takes its cue from French post-structuralism (Gilles Deleuze and Felix Guattari, Michel Foucault) and post-Marxism (Ernesto Laclau and Chantal Mouffe, in particular). When we add to this Grossberg s enduring fascination with the work of Stuart Hall and Raymond Williams and especially Meagan Morris, we have identified they key people who inspire Grosserg. Grossberg s Deleuzean-inspired approach conceptualized the socio-cultural world as a multiplicity of irreducible planes or fields in which particular structures of institutions are not fixed or external to practice, but are the provisional outcome of a series of articulations between entities that are continuously made and remade.

In several times I my study I had to ask myself: what lies behind Grossberg s argument going beyond the meaning? To put it in a Foucaldian/Deleuzean way, I personally believe that what he is after is this: rather than looking for the said or trying to derive the saying from the said, rather than asking what texts mean or what people do with texts, cultural studies should be concerned with what discursive practices do in the world. For Grossberg, the Spinozism of Deleuze and Guattari offers the counter-modern philosophical basis for cultural studies. Using Grossberg s terminology, we can argue that, in the case of rock, this means that when we study the rock formation as an exemplar of the popular, it can be seen as a mixed formation with elements of post-signifying, pre-signifying and counter-signifying; in short, for Grossberg, cultural studies is not about interpreting or judging texts of peoples, but about describing how people s everyday lives are articulated within culture.