Negotiating Interdiscursivity in a Problem-based Learning Tutorial Site. A Case Study of an International Business Programme

Abstract

Tämä tapaustutkimus keskittyy tarkastelemaan, millaisia tutoriaalikeskustelukäytäntöjä neuvotellaan ongelmaperustaista oppimista (problem-based learning, PBL) opetussuunnitelmansa pedagogisena lähestymistapanaan soveltavassa kansainvälisen liiketalouden koulutusohjelmassa. Ongelmaperustaisessa oppimisessa lähtökohtana oppimiselle ovat ammattialasta nousevat ongelmat, joita opiskelijat käsittelevät ryhmissä, tutoriaaleissa.

Erityisen kiinnostuksen kohteena ovat purkututoriaalikeskustelut, jotka käsittelivät teemaa Asiakassuhteiden identifiointi ja rakentaminen . Tähän teemaan liittyi kahdeksan ongelmaa, jotka tutustuttivat opiskelijaryhmän kansainväliseen markkinointiin. Ongelmien käynnistämät purkukeskustelut käytiin syksyllä 2001 eli koulutusohjelman toisella lukukaudella. Purkukeskusteluissa opiskelijat pyrkivät itseopiskeluvaiheen jälkeen syntetisoimaan ja sosiaalisesti validitoimaan hankittua tietoa sekä arvioimaan kokonaisvaltaisesti oppimistaan, ongelmanratkaisuaan ja ryhmänsä toimintaa oppimista ohjaavan tutorin avustuksella. Koulutusohjelmassa oli tuolloin sovellettu ongelmaperustaista opetussuunnitelmaa puoli vuotta. Tutoriaalikeskustelut videoitiin ja litteroitiin. Tämän lisäksi tutoriaaleihin tuodut esityslistat ja tuotetut muistiot kerättiin ja analysoitiin.

Tutkimuksen analyyttisenä lähestymistapana toimi kriittinen diskurssianalyysi. Sen avulla pyrittiin analysoimaan tutoriaalikeskustelujen kielenkäytön osuutta ja osallisuutta sosiaalisten ilmiöiden ja suhteiden rakentumisessa. Tarkoituksena oli analysoida ja kuvata PBL-purkututoriaalikeskustelua interdiskursiivisena tilana yhteistoiminnalliselle tiedon konstruoinnille ja pohtia, kuinka tämä interdiskursiivisuus kiinnittyy postmodernismiin.

Tutoriaalikeskusteluista rekonstruoitiin useita vuorovaikutuksen erilaisia muotoja eli genrejä koulutuksen, yksityis- ja liike-elämän kentiltä. Lisäksi opiskelijat tuntuivat tuottavan kolme oppimisen ja tiedon puhetapaa eli diskurssia tutoriaaleissa. Näistä dominoivin oli vastaanotetun tietämisen diskurssi. Tämän lisäksi ilmenivät erilailla tietämisen ja olemisen diskurssi sekä kehkeytyvän tiedon konstruoinnin diskurssi. Opiskelijat tuntuivat ammentavan neljästä diskursiivisesta resurssista puhuessaan kansainvälisestä markkinoinnista. Kaksi näistä oli dominoivaa ­ pyhä markkinointikoodin diskurssi sekä kansainvälisen markkinointitoimijan diskurssi. Heikoimmiksi jäivät fragmentoituneiden ja globaalisten markkinoiden diskurssi sekä yrityksessä suorittamisen diskurssi.

Tutoriaalitilassa kietoutuivat monet vuorovaikutuksen ylläpitotavat sekä sosiaalisista ilmiöistä puhumisen tavat. Ne tuottivat jännitteitä tutoriaalitilaan. Vuorovaikutuksen eri muodot joko avasivat mahdollisuuksia yhteistoiminnalliselle tiedon rakentamiselle tai sulkivat ne siten, että jäljelle jäi vain yksi tapa määritellä ja vastaanottaa objektivoitunut tieto. Erityisesti dominoivat diskurssit, kuten vastaanotetun tietämisen diskurssi ja pyhän markkinointikoodin diskurssi tuntuivat luonnollistuvan jatkuvan toiston kautta. Opiskelijat tyytyivät diskurssien omaksumiseen, ja niitä kyseenalaistettiin harvoin. Purkututoriaalikeskusteluissa opiskelijat tuntuivat alituisesti neuvottelevan itseään kohti tavanomaisen luokkahuoneen diskursiivisia käytäntöjä.

Tutoriaalikeskustelut kiinnittyivät näiden genrejen ja diskurssien kautta laajempiin yhteiskunnallisiin käytäntöihin, ja ne tuntuivat erityisesti uusintavan modernismin, managerialismin ja globalisaation suuria diskursseja. Postmodernismiin liittyvä näkemys tiedosta sosiaalisena konstruktiona, ristiriitaisena, paikallisena, epävarmana ja valtarakenteisiin piirtyneenä tuntui jäävän käsittelemättä tutoriaalikeskusteluissa.

Tutkimus osoittaa, kuinka haastavaa on muuttaa luokkahuonekäytäntöjä tavanomaisessa ammattikorkeakoululuokassa. Kriittisenä puheenvuorona se tarjoaa pohdittavaa opettajille ja organisaatioiden pedagogisesta kehittämisestä vastaaville. Uuden pedagogisen lähestymistavan omaksuminen ja ymmärtäminen edellyttää opettajien ja opiskelijoiden jatkuvaa keskustelua tiedon ja tietämisen olemuksesta sekä välineitä vallitsevien diskurssien purkamiselle ja rekonstruktiolle. Se vaatii aikaa ja jatkuvaa työstämistä kaikilta, sillä muutoin muutos saattaa jäädä pinnalliseksi, jolloin uudet diskursiiviset käytännöt typistyvät pelkästään juhlapuheiksi, ja vanhoja käytäntöjä vain pyritään osittain päivittämään.

It has been claimed that problem-based learning (PBL) is one of the most important innovations in education over the last 30 years. The students role as passive observers of a lecture is radically changed when they become active participants in collaborative PBL tutorial discussions. The move from a traditional didactic classroom to a collaborative knowledge construction site is a demanding one. Tutorial participants are expected to combine various forms of talk, social interaction and material practices from a wide variety of social and cultural realms to form a site that is interdiscursively multifaceted and interactionally dynamic. This interactive process is evident in the conventions of the tutorial which, though influenced by institutional roles and relations of power, should be open to change.

The purpose of the study was to analyse and describe a PBL tutorial discussion as an interdiscursive site for collaborative knowledge construction in the seventh and eighth phases of the tutorial procedure within business and management education, and to examine how this interdiscursivity is anchored in the notion of postmodernism. The seventh and eighth phases of the tutorial discussion include the synthesis and the social validation of knowledge, and also an assessment of the learning process. The research question was divided into four sub-questions focusing on how the tutorial site was constructed, how the tutorial discussions were produced by means of various genres, how collaborative knowledge construction was manifested in the PBL tutorial closing discussions in various discourses, and finally, how the genres and discourses produced in the tutorial discussion related to the wider socio-cultural context of contemporary society.

The case for the study was provided by Helia, the Helsinki Business Polytechnic. This was an instrumental case study concentrating on eight closing PBL tutorial discussions which dealt with the theme Identifying and Building Customer Relationships . This theme included eight learning triggers aimed at engaging students in the basics of international marketing. The tutorials took place in autumn 2001, during the second semester of the International Business Programme. These tutorials were videotaped and then transcribed. Moreover, the agendas and memos produced by the tutorial participants were also gathered for analysis. Critical discourse analysis provided an interdisciplinary analytic approach to the study, and a flexible metalanguage for the analysis of texts, genres and discourses. The version of critical discourse analysis exploited in this study was inspired by the ideas presented by Fairclough. The interdiscursive emphasis of the study makes it more an interpretative than a descriptive linguistic analysis. The tutorial site was firmly located with the public discourse of the new polytechnic system in Finland. The promotional material of the polytechnic system on the walls reminded the students that the classroom was situated in a polytechnic. Nonetheless, the constant arranging and rearranging the seats and desks in the conventional classroom revealed that the PBL tutorial site was something temporary, something out of the ordinary. Several genres from the realms of education, personal life and business life were reconstructed from the tutorials. The students also appeared to construct three discourses of learning and knowledge in the tutorials, the most dominant being the discourse of received knowing. There were also the discourse of diverse ways of knowing and being in the PBL tutorials, and the discourse of emerging knowledge construction. Four discursive resources were identified as being drawn on by tutorial participants as they talked the basics of international marketing into being. Two were more dominant ­ the discourses of the sacred marketing code, and the international marketing actor, while two were weaker ­ the discourse of fragmented and globalised markets, and the discourse of performing in a company.

In the tutorial discussions that were studied, the genres and discourses of education seemed to be mixed with the genres and discourses of business life. An order of discourse is not a closed, rigid system, but rather an open system, which is put at risk by what takes place in actual interactions. Shifts in the orders of discourse are important as they alter patterns of participation and contribution which, in turn, have an effect on students willingness to change the situation they are working within. The mixing of the orders of discourses seemed to trigger some subtle tension within the tutorial site. Tension could be noted in the genres that supported the discourse of received knowing and in those aligned more closely with the discourse of emerging knowledge construction. In the closing tutorials, the place discourse community of the PBL students seemed to constantly negotiate its way towards the discursive practices associated with a conventional classroom. The discursive practices in tutorials were used to validate particular ways of understanding: ways of relating to what was discussed, how it was discussed, and what kinds of positions the discussion produced. The genres either opened up opportunities for more collaborative ways of constructing knowledge or closed down options so that there was only one way of defining objectified knowledge. By studying the construction processes taking place in the new PBL tutorial context, the study presented the multitude of discursive practices colonising the tutorial site. Previous studies have concentrated on particular roles and processes taking place in the tutorials. However, the main concern of this study was to understand the tutorial as constantly negotiating its existence as a collaborative knowledge construction site, both as a PBL tutorial site and as a site for talking international marketing into being, while at the same time constituting and being constituted by institutional and structural practices. This study offers a new perspective in which the tutorial discussion site is presented as being constantly under construction . The aim is to the show the dynamic accomplishment of a PBL tutorial which, particularly during the early phase in which the PBL-based curriculum was being implemented, required frequent interventions by the tutor.