Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla TamPubista, ainoastaan metadata.
| Kirja ostettavissa Granumista | |
| Tekijä(t): | Nummi, Ilari |
| Väitöskirjan nimi: | AUDIOVISUAALINEN DRAAMA - metodina vuorovaikutus |
| Vuosi: | 2006 |
| Väitöspäivä: | 2006-12-03 |
| Tiedekunta: | Humanistinen tiedekunta |
| Laitos: | Näyttelijäntyön laitos |
| Oppiaine: | Teatterityö |
| Asiasanat: | teatteri; elokuvaohjaus; kokonaistaide; vuorovaikutus; näyttelijäntyö; theatre; film director; Gesamtkunstwerk; interaction; acting |
| Tiivistelmä: | Elokuvaohjaaja Ilari Nummen teatteritaiteen tohtorin tutkintoon kuuluva "analyyttinen trilogia" päättyy kirjalliseen työhön Audiovisuaalinen draama metodina vuorovaikutus. Tutkimustuloksia on julkistettu aikaisemmin esityksen muodossa (Väitöstilaisuus, 2000) ja kommentoituna videoeditiona (Vastaatko sanoistasi?, 2001). Nummi on kehittänyt käytäntöön perustuvaa ja yhteisöllisyyttä painottavaa tutkimustyötään Tampereen yliopiston näyttelijäntyön laitoksen AudioVisuaalisen Draaman Laboratoriossa (AVDL 1994-1998).
Opinnäytteen kirjallisessa osassa Nummi kuvaa yksityiskohtaisesti vuosina 1994 2000 ohjaamiaan teoksia. Mukana on näytelmiä, ooppera, tilateos ja soveltavaa teatteria sivuava näyttelysarja. Opinnäytteen kaikki teokset on arvioitu aikanaan julkisesti. Töiden kirjo välittää näkemyksen Ilari Nummen ohjaajantaiteesta ja ammattitaidosta: teatterin multimedinen ja moniaistinen perusluonne edellyttää ohjaajaltaan kykyä nähdä näkökulmien runsaus ja hallita sen mukanaan tuomat olosuhteet ja työtilanteet. Nummen kohdalla ohjaajan työ on tarkoittanut liikettä ääripäästä toiseen: Lyhytaikaisena ammattiteatterikokeiluna käynnistynyttä taiteellisten esitysten sarjaa on tehty Suomen Kansallisoopperasta Teatteri Imatraan, yhteistyökumppaneina ovat olleet mm. Helsingin Kaupunginteatteri, Ryhmäteatteri, Suomen Kansallisteatteri ja Kiasma-teatteri. Kotimaan analyysiaan Nummi peilaa kokemuksiinsa Yhdysvalloissa teatteritekstien kehittelytyöpajassa, National Playwright Conferencessa (Eugene O'Neill Theatre Center). Tutkimuksessa mukana olevista teoksista löytyy yhteisiä linjoja, teemoja ja otsikoita, jotka kulkevat seitsenvuotisen teossarjan läpi. Työn kolme pääteemaa ovat: 1) Ohjaaja elokuvan ja teatterin välissä, 2) Audiovisuaalinen draama lajityyppinä, 3) Vuorovaikutusmetodi. Leimallista Nummen teatterityölle on laaja-alainen verkostoituminen eri taiteenlajien suuntaan. Taustalta löytyy kokonaistaideteoksen ihanne. Nummelle teatteri on kaikkien taiteiden ja kaikkien aistien kohtaamispaikka: Moniaistisuus on ihmisen perusominaisuus. -- Moniaistisuus on myös teatterin perusominaisuus ominaisuus, jota ei ole millään muulla taiteenlajilla. Kokonaistaideteoksen ihanne edellyttää teoksen osien elimellistä yhteyttä. Nummi on aktiivisesti kehittänyt ja soveltanut työkaluja, jotka käytännössä synnyttävät ja tukevat eri osa-alueista vastaavien ihmisten dialogia. On huolehdittava siitä, että vuorovaikutuksen ihanne konkretisoituu arkipäiväisessä toiminnassa. Kyse ei ole periaatteesta vaan teoista. Kun aitoa vuorovaikutusta syntyy, sitä pitää tukea, vaalia, arvostaa ja tarpeen tulleen aktiivisesti johtaa. Elokuvaohjaajan päätyminen teatterityöhön on ollut tutkimuksen perusvoima ja perusristiriita. Improvisaation ja analyysin vuorotteluun perustuva henkilöohjausmetodiikka syntyi jo Nummen elokuvatyössä. Myös ajatus valon ja äänen käyttämisestä ohjaajan ja näytelmäkirjailijan työkaluina tuli luontevasti elokuvaohjaajan mukana teatteriin: Teosteni sisällöissä ja kielessä voi nähdä yhtäläisyyksiä elokuvaan. -- Elokuvanomaista on katsojien itkettäminen tai pelottaminen, ilman sanoja kertominen, ilmeillä, katseilla ja reaktioilla kertominen, valoilla ja varjoilla kertominen, kertominen kuvilla; lähikuvat, leikkaukset, ristikuvat, hidastukset, soundtrack, vahvistettu lähiääni jne. Mutta onko tässä sittenkään kysymys elokuvan kielen soveltamisesta teatteriin? Miksi ei yhtä hyvin teatterikielen monimuotoisuuden löytämisestä suoraan näyttämöltä?" Suomalaisia teattereita Nummi hastaa kehittämään itseään aktiivisemmin: Työn voi ammattiteatterissa järjestää monella eri tavalla. Kyse on taidelaitoksista, joihin on keskittynyt paljon inhimillistä luovaa potentiaalia sekä yhteiskunnan taiteeseen kohdentamia resursseja. Näitä resursseja voisi käyttää nykyistä luovemmin ja merkityksellisemmin, siis tehokkaammin. Ehdotankin, että jatkossa teatterit kohdentaisivat resurssejaan myös työkulttuurin kehittämiseen, niin että luova työ ja uudet innovaatiot tehdään mahdollisiksi. Jokaisen teatterin sisällä pitäisi toimia myös kehittämisyksikkö. |