Hallitusti vai ajautuen? Tutkimus Euroopan unionin päätöksenteosta

TamPub

Kuvailutiedot

dc.contributor.author Viertiö, Jussi -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:13:22Z
dc.date.available 2012-12-03T12:13:22Z
dc.date.issued 2008 -
dc.identifier.isbn 978-951-44-7153-7 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/67802
dc.description.abstract Tutkimukseni kohdistuu Euroopan unionin päätöksentekoon yhteismarkkinoiden alueella 1990-luvulla. Analysoin pakkausdirektiivin, sähkömarkkinadirektiivin ja jätteenpolttodirektiivin päätösprosessit erillisinä case-tutkimuksina ja analyysieni perusteella teen yleisempiä johtopäätöksiä unionin päätöksenteosta. Olli Rehnin tavoin katson Euroopan unionin yhteisöksi, jossa kotimaassaan vastuussa olevat hallitusten edustajat tekevät päätöksiä ministerineuvostossa. Unionin toinen keskeinen instituutio on itsenäinen komissio, ja järjestelmää täydentävät Euroopan parlamentti ja EY:n tuomioistuin. Tutkimukseni teoreettinen viitekehys on poliittinen realismi, jonka mukaan päätökset tehdään intressien perusteella ja puheiden tarkoituksena on useinkin vain peitellä näitä intressejä. Siksi keskityn analyyseissäni konkreettisiin kysymyksiin eli päätösten sisältöön ja jätän käytetyt puheenvuorot vähemmälle huomiolle. Poliittisen realismin ohella sovellan yritysten johtamisessa käytettyä strategisen valinnan teoriaa, jonka mukaisesti olen valinnut käsittelyyn vain kaikkein keskeisimmät asiat ja seuraan päätöksen muotoutumista niiden kohdalla. Tuloksia yhdistäessäni käytän vertailevan politiikan tutkimuksen menetelmiä. Analyysieni mukaan valta Euroopan unionin lainsäädännöstä päätettäessä on edelleen selkeästi jäsenvaltioiden hallituksilla. Komissio tekee ehdotuksensa suurten jäsenvaltioiden preferenssien asettamissa rajoissa eikä parlamentti puutu jäsenvaltioiden välisiin vakaviin kiistakysymyksiin. Sovittelu ja ratkaisu jäävät näin ollen hallitusten välisiin neuvotteluihin ja ministerineuvostoon. Päätösprosessi käynnistetään akuutin tilanteen eikä pitkän aikavälin suunnitelman perusteella. Päätökset ovat rationaalisia ratkaisuja esille tulleisiin ongelmiin, mutta jos isolla jäsenvaltiolla on jyrkkä kanta johonkin säädöksen kohtaan, rationaalisuudesta poiketaan ja päätös seuraa jossakin määrin tätä kantaa. Päätökset tehdään noudattaen sopimusten mukaisia menettelyjä, joiden puitteissa päätösprosessit kuitenkin muodostuvat toisistaan poikkeaviksi. Päätösprosessi ei ole hallittu, vaan se ajautuu tilanteen ohjaamana. Päätösprosesseissa oli nähtävissä piirteitä useista Euroopan unioniin kohdistetuista teorioista (uusfunktionalismi, hallitustenvälisyys, uusinstitutionalismi), mutta mikään niistä ei pystynyt selittämään päätösprosessia kokonaisuudessaan. fi
dc.description.abstract Decision-making in the European Union is often considered to be complicated and difficult to understand. In this research, I have analysed the decision-making processes of three directives in the area of the first pillar, the Common Market, i.e. the Directive on packaging and packaging waste, the Directive concerning common rules for the internal market in electricity, and the Directive on the incineration of waste, to find which actors determine the contents of the directive. I studied the decision-making processes of those directives as separate case-studies and then combined the results, using the methods of comparative politics. I expressly concentrated myself on the contents of the directives, paying less attention to the discussions conducted in public. From the amendments of the contents I drew conclusions concerning the intentions of the actors. On the basis of my analyses, I finally tried to evaluate decision-making in the EU in general. As my theoretic framework I used political realism, with some features of strategic choice theory. The directives were issued as the result of cooperative or co-decision procedures. In each of the three cases the Council of Ministers appeared to be the most important decision-maker. The Commission and the Parliament clearly had some influence on the contents, but they were not able or willing to arbitrate between the governments of the large member states if some remarkable disagreements arose. Despite the same procedure, the three decision-making processes differed clearly from one another. No single integration theory could be applied to explain all of them. Though finally yielding decisions of good quality, from the point of view of the Union, the decision-making process itself seemed to find its way as if conducted by the situation. en
dc.language.iso fi -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 978-951-44-7152-0 -
dc.title Hallitusti vai ajautuen? Tutkimus Euroopan unionin päätöksenteosta -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:978-951-44-7153-7 -
dc.relation.numberinseries 1282 -
dc.seriesname Acta Universitatis Tamperensis -
dc.oldstats 1496 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 678 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study Kansainvälinen politiikka - International Relations -
dc.date.dissertation 2008-01-19 -
dc.onsale 1 -
dc.faculty fi=Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta | en=Faculty of Social Sciences| -
dc.department fi=Politiikan tutkimuksen laitos | en=Department of Political Science and International Relations| -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Kuvailutiedot