Predictive value of health-related fitness tests on mobility difficulties in high-functioning older adults

Abstract

Liikkumiskyky on fyysisen toimintakyvyn ja itsenäisen selviytymisen edellytys. Siinä tapahtuvat muutokset ovat usein ensimmäinen todettavissa oleva merkki fyysisen toimintakyvyn heikentymisestä iän lisääntyessä. Ikääntyville henkilöille suunnatut terveyskuntotestit on kehitetty heidän fyysisen toimintakykynsä edellytysten arviointiin, seurantaan ja ennakointiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten hyvin terveyskuntotestit ennustavat uusien liikkumisvaikeuksien ilmaantumista. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, miten terveyskuntotesteistä suoriutuminen muuttuu kuuden vuoden aikana ja miten liikunta-aktiivisuus on yhteydessä testituloksiin.

Tutkimus on osa Kainuun Elintavat ja Terveys -tutkimusta, joka on UKK-instituutin toteuttama seurantatutkimus Kajaanin, Sotkamon ja Suomussalmen kuntien alueella. Vuosina 1996 ja 2002 tutkimuksessa arvioitiin 55 vuotta täyttäneiden henkilöiden terveyskuntoa. Testit valittiin siten, että ne arvioivat liikkumiskyvyn kannalta keskeisimpiä kuntotekijöitä. Tasapainoa arvioitiin yhden jalan seisontatestillä ja takaperinkävelytestillä, alaraajojen toiminnallista lihasvoimaa askelkyykistystestillä, vartalon lihasvoimaa vartalon ojentajalihasten dynaamisella toistotestillä, liikkuvuutta selän sivutaivutuksella ja kävelykykyä kuuden metrin kävelynopeudella sekä yhden kilometrin kävelyajalla. Kehon koostumus arvioitiin painoindeksin avulla. Liikunta-aktiivisuutta ja liikkumisvaikeuksia selvitettiin kyselyllä.

Tutkimuksen tulokset osoittavat, että kuuden vuoden seurantajakson aikana erityisesti vanhimpien tutkimushenkilöiden ja naisten testisuoritukset heikentyivät alkutilanteeseen verrattuna. Eniten suoriutuminen huonontui kuuden metrin kävelynopeudessa, takaperinkävelyssä ja selän sivutaivutustestissä. Liikunnallisesti aktiivisempien henkilöiden testitulokset olivat parempia kuin vähän liikkuvien. Huono kunto, vähäinen liikunta ja ylipaino ennustivat uusia liikkumisvaikeuksia. Parhaiten vaikeuksien ilmaantumista ennustaneet testit olivat takaperinkävely, vartalon ojentajalihasten dynaaminen toistotesti, askelkyykistys ja yhden kilometrin kävely: mitä huonompi testitulos oli, sitä suurempi oli liikkumisvaikeuksien ilmaantumisen vaara. Näille testeille pystyttiin määrittämään myös kynnysarvot, joita huonompi testitulos lisäsi merkittävästi liikkumisvaikeuksien vaaraa.

Tämän tutkimuksen tulosten mukaan ikääntyville henkilöille suunnatut terveyskuntotestit ovat päteviä ennakoimaan liikkumisvaikeuksien ilmaantumista. Testit on tarkoitettu terveys- ja liikunta-alan ammattilaisten työvälineiksi, joita voidaan käyttää mm. fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisessä ja liikunnan edistämisessä. Testit pystyvät tunnistamaan henkilöt, joiden liikkumiskyky on vaarassa heikentyä. Niitä voidaan hyödyntää myös liikuntaneuvonnassa ja yksilöllisen liikuntaharjoittelun suunnittelussa. Harjoittelu tulisi kohdentaa erityisesti niihin kuntotekijöihin, joiden testitulokset ovat kynnysarvoja heikompia. Seuraamalla testitulosten muutoksia voidaan arvioida liikunnan vaikutuksia ja innostaa ihmisiä säännölliseen liikuntaan.

The purpose of this prospective study was to analyze the value of health-related fitness (HRF) tests in predicting the occurrence of mobility difficulties among high-functioning older adults. In addition, the study described six-year changes in HRF test performance and associations between test performance and physical activity. The safety and feasibility of the tests were also considered.

The study was based on the Kainuu Study on Living Habits and Health, which is a longitudinal cohort study conducted by the UKK Institute for Health Promotion Research. The study started as a postal questionnaire survey in 1980. In 1996 and 2002 the assessment of HRF targeted at persons aged 55 years and older was included into the study. The sample of the present study consisted of 55 to 79-year-old men and women who participated in the assessment of HRF in 1996. The assessment included seven field-based tests that were considered to represent the most important fitness factors for mobility function. Balance was assessed by one-leg stand and backwards walk, functional muscle strength of the lower extremities by one-leg squat, trunk extensor muscle strength by dynamic back extension, flexibility by trunk side-bending and walking ability by 6.1-m walking speed and 1-km walking time. Additionally, body mass index was used as a relative indicator of body composition. Mobility difficulties and participants level of physical activity were assessed by self-reported questionnaires. Participants were regarded as having mobility difficulties if they reported at least some difficulties in walking 2 km or climbing several flights of stairs without a rest.

During six-year follow-up the study sample was selected to younger, healthier and physically more active individuals who performed the baseline HRF assessment better than those who were lost to follow-up. Over six years performance in HRF tests deteriorated, especially among the older age groups and among women. Deteriorations were greatest in the 6.1-m walk, backwards walk and trunk side-bending tests. Poor performance in the HRF tests, non-vigorous physical activity and overweight in terms of high body mass index were all independent predictors of new mobility difficulties. The least active people with the poorest HRF test performance or with overweight had the highest risk of mobility difficulties. Backwards walk, dynamic back extension, one-leg squat and 1-km walk were the most powerful predictors. Optimal cut-off values predicting mobility difficulties were successfully identified for these tests.

The results suggest that the proposed HRF tests are valid, safe and feasible tools to assess mobility function among high-functioning older adults. The tests can be used to identify those at increased risk of declining mobility. The test results can also be utilized in physical activity counseling in order to target activity at those components of fitness that are not adequate for good mobility.