Oikeesti aikuiset. Puheenvuoroja yksineläjänaisen normaaliudesta, hyväksyttävyydestä ja aikuisuudesta

TamPub

Kuvailutiedot

dc.contributor.author Mäkinen, Arja -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:13:50Z
dc.date.available 2012-12-03T12:13:50Z
dc.date.issued 2008 -
dc.identifier.isbn 978-951-44-7450-7 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/67891
dc.description.abstract Perheettömiin naisiin liitetään runsaasti mielikuvia. Monet näistä mielikuvista ovat kiteytyneet stereotypioiksi. Stereotypioiden mukaan puolisottomat ja lapsettomat naiset voivat olla esimerkiksi selibaatissa eläviä vanhojapiikoja, jatkuvasti seksikumppania vaihtavia city-sinkkuja, traagisten tapahtumien seurauksena puolisosuhteeseen kyvyttömiksi tulleita reppanoita tai lesboiksi epäiltävissä olevia naisia. Stereotypiat eivät kuitenkaan kerro totuutta. Todellisuudessa puolisottomista ja lapsettomista naisista tiedetään vain vähän. Miltei poikkeuksetta nämä naiset ovat jääneet tutkimusten ulkopuolelle, koska naisena olemista on tarkasteltu joko vaimon aseman tai äitiyden kautta. Väitöstutkimus Oikeesti aikuiset nostaa puolisottomien ja lapsettomien naisten näkökulman näkyviin. Tutkimuksessa näitä naisia kutsutaan yksineläjänaisiksi. Tutkimus kertoo, mitä yksineläjänaiset sanovat kuvaillessaan itseään normaaleina, hyväksyttävinä ja aikuisina naisina. Lisäksi tutkimus tarkastelee yksineläjänaisen hyvinvoinnin edellytyksiä. Tutkimusta varten on haastateltu 30?47-vuotiaita suomalaisia yksineläjänaisia. Haastattelun antaneiden joukossa on sekä heteroseksuaalisia että ei-heteroseksuaalisia henkilöitä. Perheettömien naisten kokemusten ja aseman tutkiminen avaa tuoreen näkökulman naiseuden tarkasteluun. Vaikka lähtökohtana ovat yksineläjänaisten haastattelut, tutkimus ei kerro pelkästään heistä, vaan myös naisena olemisesta ylipäätään. Puolisottomuus ja lapsettomuus rikkovat keskeisiä naisen normaaliutta, hyväksyttävyyttä ja aikuisuutta määritteleviä normeja vastaan. Noudatettuna normit eivät välttämättä herätä huomiota, mutta noudattamatta jätettyinä ne tulevat näkyviin. Odotusten vastaisesti toimineelle henkilölle huomautetaan normin rikkomisesta, mikä lisää tietoisuutta normin asettamista vaatimuksista. Tästä syystä yksineläjänaiset pystyvät kertomaan myös niistä naiseutta määrittävistä normeista, joita on vaikea huomata pelkästään vaimon ja äidin asemassa olevien naisten kokemuksia tarkastelemalla. Kuitenkin samat normit vaikuttavat myös perheellisten naisten elämään. Tutkimusta varten haastatellut naiset vastustavat stereotypioita ja luovat positiivista yksineläjänaiskuvaa, jossa normaali, hyväksyttävä ja aikuinen naiseus eivät perustu toteutuneen puolisosuhteen ja äitiyden varaan. Tästä huolimatta he eivät kuitenkaan hylkää vallitsevia normeja, vaan hyödyntävät niitä omista lähtökohdistaan käsin. Tutkimustulosten mukaan yksineläjänaisten puhe omasta normaaliudestaan, hyväksyttävyydestään ja aikuisuudestaan rakentuu neljän diskurssin varaan. Työmyyrädiskurssi kertoo yksineläjänaisista ahkerina ja vastuuntuntoisina työntekijöinä. Mainediskurssi kuvailee heitä seksuaalisuuttaan hillitsemään kykenevinä hyvämoraalisina naisina. Syyttömyysdiskurssi luo mielikuvaa ilman omaa syytään puolisottomiksi jääneistä hyvistä puolisoehdokkaista, ja hoivadiskurssi esittää yksineläjänaisen hoivaavana äidin tehtäviin sopivana naisena. Tukeutuminen työmyyrä-, maine-, syyttömyys- tai hoivadiskurssiin vaatii sosiaalista taitavuutta, sillä stereotyyppisten mielikuvien vuoksi jokainen näistä diskursseista kääntyy herkästi yksineläjänaista vastaan. Ahkeruuttaan korostavaa yksineläjänaista saatetaan pitää työhulluna . Liian vähän seksuaalisuuttaan esiintuovan yksineläjänaisen ei uskota kykenevän seksisuhteiseen. Puolison merkityksen ylikorostaminen kyseenalaistaa yksineläjänaisen itsenäisen elämänhallinnan ja saa hänet näyttämään uhkalta muiden parisuhteille, ja hyvien äitiominaisuuksien painottaminen voidaan tulkita katteettomaksi itsekehuksi ja moitteeksi äitejä kohtaan. Stereotyyppisten mielikuvien lisäksi yksineläjänaisen asemaa hankaloittaa perheellisyyden ja onnellisuuden samaistaminen toisiinsa. Yhteiskunnassamme perheellisyydestä puhutaan onnellisuuden lähtökohtana ja perheettömyyden oletetaan lähes itsestään selvästi olevan onnetonta elämää. Kuitenkin nykyistä elämäntilannettaan hyvänä elämänä pitäviä naisia on sekä perheestä haaveilevien että yksineläjyyttä itselleen parhaana vaihtoehtona pitävien puolisottomien ja lapsettomien naisten joukossa. Tutkimustulosten mukaan yksineläjänainen saavuttaa hyvinvointinsa usein vaativaksikin muodostuvan henkisen kasvuprosessin kautta. Kasvuprosessinsa aikana yksineläjänaisesta tulee itsenäinen, henkisesti vahva, omiin voimavaroihinsa luottava ja suhteellisen riippumaton muiden mielipiteistä. Näiden ominaisuuksiensa ansiosta hän kykenee voimaan elämäntilanteessaan hyvin, pystyy nauttimaan yksineläjyyden hyvistä puolista ja säilyttää elämänhallintansa. Yksineläjänaisen hyvinvoinnilla on kuitenkin varjopuolensa. Monet hyvinvoinnin edellytyksistä ovat haastateltujen mukaan ei-toivottuja vaimojen ja äitien ominaisuuksina: hyvin itsenäistä ja muiden mielipiteistä riippumatonta naista ei pidetä ihanteellisena vaimo- ja äitiehdokkaana. Toisaalta vaaransa on myös normiodotusten noudattamisella. Jos yksineläjänainen vastaa vaimoille ja äideille asetettuja ihanteita, hänen hyvinvoinnilleen välttämättömät ominaisuudet jäävät puuttumaan. Tutkimusta varten haastatellut naiset kertovat useimpien miesten haluavan vaimon, joka osoittaa tarvitsevansa miestä tuekseen ja vakuuttaa olevansa halukas luopumaan henkilökohtaisista tavoitteistaan tulevan puolisonsa ja lastensa hyväksi. Yksineläjänaisen sosiaalinen tila on kapea, koska normaalina pidetty naiseus ja yksineläjänaisen hyvinvoinnin edellytykset ovat ristiriidassa keskenään. Yksineläjyys on julkisuudessa näkyvä asia: televisio-ohjelmat ja elokuvat, joissa yksineläjät etsivät puolisoa, ovat suosittua viihdettä. Julkisuuden yksineläjäkuva on kuitenkin hyvin ahdas ja epärealistinen. Yksineläjyys esitetään lähes pelkästään miltei epätoivoisena puolison etsimisenä. Tosiasiassa läheskään kaikki yksineläjät eivät etsi aktiivisesti puolisoa, ja kaikki heistä eivät halua puolisoa lainkaan. Kuitenkin elämäntilanne puolisottomana ja lapsettomana ihmisenä vaikuttaa monin tavoin kaikkien yksineläjien elämään. Yksineläjyydellä on vaikutuksensa muun muassa taloudelliseen tilanteeseen, itsenäisen vastuunkantoon, asemaan työyhteisön ja suvun jäsenenä, mahdollisuuksiin toteuttaa seksuaalisuutta, edellytyksiin hankkia lapsia ja niin edelleen. Väitöstutkimuksen tavoitteena on herättää monipuolista keskustelua yksineläjyydestä. Tutkimus on puheenvuoro yksineläjänaisiin liitettyjen stereotyyppisten mielikuvien kyseenalaistamiseksi. fi
dc.description.abstract The study is concerned with living solitary womanhood according to societal expectations. A solitary woman refers here to one who has neither partner nor children. The aim of the study was to ascertain how such women describe themselves as normal, acceptable and adult women. A further aim was to ascertain whether the images of womanhood according to the norms are consonant with the well-being of solitary women. The study presents the views of solitary women on being a woman and on living without a spouse and children. It is pointed out in the study that contemplating a woman through the role of wife and mother does not necessarily capture womanhood in its entirety, but excludes part of what womanhood is. Presenting the perspective of the solitary woman is a more extensive aim of the study. The study is not confined to scrutinising the solitary woman, but also describes more generally the norms, images, ideals and fears associated with being a normal, acceptable adult woman. The subjects talk of the expectations pertaining to them gains its meaning from the cultural context. The norms defining womanhood in keeping with expectations are present both in the individual interactive situations and beyond. The study comprises an examination of the general level of women s solitary living and an analysis of interview data. Interviews were conducted with 34 unattached childless Finnish women aged 30 to 47 living in towns or nearby urban areas. The study departs from the constructivist view of the nature of language in the construction or reality. The analytical method is discourse analysis. The study can be classified as social sciences research on contemporary culture, having an orientation towards women studies. My study is moreover family research; solitary women have neither partners nor children, but their normalcy, acceptability and adulthood are constructed through comparison between the situation of a solitary woman and a woman with a family. The latter parts of my dissertation are also within the realm of social sciences research on well-being as I consider here the preconditions for the well-being of the solitary woman. According to expectations of the norms, womanhood is taken to be a heterosexual spousal relationship, thus wives and mothers can by reference to their partners and children define themselves as women capable of fulfilling expectations. Solitary women cannot do this, yet nevertheless they frequently describe themselves as normal, acceptable and adult. Solitary women utilise the images, expectations and ideals of womanhood from the position of the unattached and childless woman. In so doing they create a picture of woman which differs from the traditional one by expanding normal, acceptable and adult womanhood beyond womanhood realised in the pair relationship and motherhood. The normalcy, acceptability and adulthood of solitary women are constructed according to my research on four discourses. The work-oriented discourse emerges when interviewees describe how hard-working and responsible they are. The reputation discourse emerges when interviewees create an image of a highly moral woman expressing her sexuality in an appropriate way. The non-culpable discourse emerges when interviewees report their good qualities as potential spouses and insist that their lack of a partner is not their fault. The nurturing discourse emerges when interviewees describe their care-giving abilities and suitability for motherhood. Utilising each discourse from the position of a solitary woman requires social adeptness, since unskilfully used each of the four discourses may easily turn against the speaker, thereby destroying the image of a woman capable of fulfilling the expectations. The plurality of the discourses used reflects the complex nature of the expectations these women face. In order to create an image of herself as a normal, acceptable and adult representative of her own sex, a solitary woman must be able to convince us that she is the right sort of worker, sexual partner, potential partner and potentially adequate mother. In defining themselves as normal, acceptable and adult, the interviewees emphasise their similarity to wives and mothers and claim to be even more normal, acceptable and adult than some wives and mothers. When describing their own requirements for well-being, however, they stress their individuality. There is overlap in my interviewees conception of well-being with mastery over one s own life and the opportunity to pursue one s own objectives. There is a contradiction in the descriptions of normal, acceptable and adult women and solitary women retaining their mastery over their lives, feeling satisfied and with a sense of well-being. Taken to extremes, many of the characteristics mentioned as necessary to the well-being of solitary woman become the undesirable characteristics of wives and mothers. Conversely, some of the characteristics associated with normal, acceptable and adult womanhood impede the achievement of well-being as a solitary woman. Women having neither partner nor children have little room to manoeuvre; if such a women describes herself as a representative of her sex according to the expectations of normalcy, it is difficult for her to create an image of herself as one who in her own life situation experiences well-being and retains mastery over her own life. en
dc.language.iso fi -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 978-951-44-7449-1 -
dc.subject Naiset -
dc.subject puolisottomuus -
dc.subject lapsettomuus -
dc.subject normi -
dc.subject diskurssi -
dc.subject Women -
dc.subject being single -
dc.subject childlessness -
dc.subject norm -
dc.subject discourse -
dc.title Oikeesti aikuiset. Puheenvuoroja yksineläjänaisen normaaliudesta, hyväksyttävyydestä ja aikuisuudesta -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:978-951-44-7450-7 -
dc.relation.numberinseries 1349 -
dc.seriesname Acta Universitatis Tamperensis -
dc.oldstats 1593 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 765 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study Sosiaalityö - Social Work -
dc.date.dissertation 2008-10-17 -
dc.onsale 1 -
dc.faculty fi=Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta | en=Faculty of Social Sciences| -
dc.department fi=Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön laitos | en=Department of Social Policy and Social Work| -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Kuvailutiedot