Sairas juttu. Tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja sanomalehden sairaalasta

TamPub

Kuvailutiedot

dc.contributor.author Torkkola, Sinikka -
dc.date.accessioned 2012-12-03T12:13:56Z
dc.date.available 2012-12-03T12:13:56Z
dc.date.issued 2008 -
dc.identifier.isbn 978-951-44-7494-1 -
dc.identifier.uri http://tampub.uta.fi/handle/10024/67901
dc.description.abstract Tutkimuksessa selvitetään sekä teoreettisesti että empiirisesti terveysjournalismin olemusta. Tutkimustehtävä kiteytyy neljäksi tutkimusongelmaksi: 1. Mitä terveysviestintä ja -journalismi ovat? 2. Millainen on viestinnän suhde terveyksiin ja sairauksiin? 3. Millainen on journalistinen sairaala? 4. Miten potiluus järjestyy journalistisessa sairaalassa? Terveysviestinnän tutkimusta on ryhdytty tekemään 1970-luvulla ja 1980-luvulla ja sen voi katsoa eriytyneen omaksi tutkimussuunnakseen.Tutkimuksessa on nähtävissä kolme tutkimuslinjaa: vuorovaikutuslinja, vaikutuslinja ja kulttuurilinja. Vuorovaikutuksen tutkimuksessa keskitytään hoidon antajien ja saajien väliseen interpersonaaliseen viestintään. Vaikutustutkimuksessa puolestaan selvitetään, miten viestintä ja media vaikuttavat terveysasenteisiin, -tietoon ja -käyttäytymiseen. Valtaosa terveysviestinnän tutkimuksesta on ollut käytännöllispainotteista. Tutkimuksissa ei ole pohdittu viestinnän suhdetta terveyteen ja sairauteen eikä niissä ole eksplisiittisesti esitetty terveysviestinnän määritelmiä. Tutkimusasetelmat kuitenkin kertovat, että vaikutustutkimuslinjalla niin viestintä kuin journalismikin ymmärretään ennen muuta terveys- ja sairaussanomien välittäjiksi. Kulttuurisesti suuntautuneessa terveysviestinnän tutkimuksessa viestintä ymmärretään terveyttä ja sairautta konstruoivaksi käytännöksi. Eksplisiittisiä määritelmiä ei näissäkään tutkimuksissa ole esitetty. Tässä tutkimuksessa terveysviestintä ja -journalismi määritellään yhteiskunnalliseksi ja kulttuuriseksi terveyksiä ja sairauksia tuottavaksi käytännöksi. Journalismin terveydet ja sairaudet ovat diskursiivisten käytäntöjen tuottama diskursiivinen muodostelma. Terveysjournalismi on oma diskursiivinen muodostelmansa eikä muiden käytäntöjen diskurssien toisinto. Tutkimuksen toista teoreettista tutkimusongelmaa, viestinnän suhdetta terveyksiin ja sairauksiin, lähestytään terveyden ja sairauden teorian kautta. Tutkimuksessa terveys ja sairaus ymmärretään kolmena ulottuvuutena eli lääketieteellisenä tautina (disease), kokemukseen perustuvana potemuksena (illness) sekä terveyden ja sairauden sosiaalisena järjestyksenä (sickness). Ulottuvuudet ovat tutkimuksen analyysin apuväline eikä niitä käytetä terveyksien ja sairauksien luokitteluun. Kolmen ulottuvuuden malli on lähtökohta tutkimuksen empiirisille analyyseille, joissa selvitetään millainen on sanomalehden sairaala: millaisia ovat sen terveydet ja sairaudet ja millaista on sairaalan potiluus. Empiirinen tutkimusaineisto koostuu Aamulehdessä vuosina 1980-1998 julkaistuista jutuista, joissa käsitellään Tampereen yliopistollista sairaalaa ja Pirkanmaan sairaanhoitopiiriä. Yhteensä tekstejä on 1189. Tutkimuksen metodologiassa hyödynnetään sekä hermeneuttista tutkimusotetta että foucault laista diskurssianalyysia. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että journalistinen sairaala on terveyksiä ja sairauksia tuottava yhteiskunnallinen käytäntö. Sanomalehden sairaalan osastoilla terveydet ja sairaudet rakentuvat kaikissa kolmessa ulottuvuudessa. Toisin kuin aiemman tutkimuksen perusteella voisi olettaa, journalistisessa sairaalassa ei vallitse biolääketieteellinen hegemonia vaan sairauden vallitseva ulottuvuus on terveyksien ja sairauksien sosiaalinen järjestys. Journalistisessa sairaalassa potiluus järjestyy paternalistisesti. Journalistisen sairaalan uutisosastoilla äänetön potilas kuvittaa, vahvistaa ja esimerkittää sairaalan toimintaa. Potilaat ovat hoidon kohteita, taudin kantajia ja sairaalan muun toiminnan lavasteita. Kokonaan potemus ei kuitenkaan ole poissa. Yksittäiset potilaiden tarinat kyseenalaistavat sairaalan pystyvää toimijuutta. Erityisen vahvasti potilaat ovat läsnä yleisönosastossa, jossa potilaat sekä kiittävät että moittivat sairaalaa. Yleisönosastossa henkilökunta ja potilaat kohtaavat. Yleisönosaston äänekäs ja aktiivinen potiluus murtaa sanomalehden sairaalan järjestystä ja nostaa näkyviin sairaalan toimimattoman ja kyvyttömän puolen. fi
dc.description.abstract The research looks into the core of health journalism both theoretically and empirically. The research task can be crystallized into four research problems: 1. What is health communication and health journalism? 2. What is the relationship between communication and healths and illnesses? 3. What is the journalistic hospital like? 4. How is patienthood constructed in the journalistic hospital? People have started doing research into health communication in the 1970s, and in the 1980s health communication research can be said to have become its own thematic field. Three research approaches can be discerned: the interactional approach, the effects approach and the cultural approach. In the interactional approach the focus is on the interpersonal communication between the care givers and the care recipients. The effects approach for its part analyzes how communication and the media influence people s health attitudes, information and behaviour. The great majority of research into health communication has been empirical. The research has not investigated the relationship between communication and health and illness and it has not put forth explicit definitions of health communication. The research settings reveal, however, that the effects approach understands both communication and journalism above all as transmitters of messages about health and illness. In culturally oriented research into health communication the communication is understood as practices construing health and illness. However, these analyzes have not presented any explicit definitions either. In this research health communication and journalism are defined as social and cultural practices constructing healths and illnesses. The healths and illnesses of journalism are a discursive formation produced by discursive practices. Health journalism is its own discursive formation and not a variant of other practices or discourses. The second theoretical research problem, the relationship between communication and healths and illnesses is approached through theories of health and illness. In this research health and illness are understood as three dimensions; as medical (disease), as based on experience (illness) and as the social order of health and illness (sickness). The dimensions are a tool for the analysis and they are not used to categorize healths and illnesses. The three-dimensional model is the starting point for the empirical analyses of the research which look into the journalistic hospital: what are their healths and illnesses and what is their patienthood? The empirical material consists of the stories published in Aamulehti in 1980 1998 that deal with the Tampere University Hospital and the Pirkanmaa Hospital District. There are 1,189 texts altogether. The research methodology makes use of both the hermeneutical research approach and the Foucauldian discourse analysis. The central result of the research is that the journalistic hospital is a social practice that creates an order of healths and illnesses. In the journalistic hospital healths and illnesses are ordered in all three dimensions. Contrary to what could be presumed on the basis of earlier research, the journalistic hospital is not dominated by the 295 bio-medical hegemony. The predominant dimension is the social order of healths and illnesses. Patienthood is constructed in a paternalistic way in the journalistic hospital. In the news sections of the journalistic hospital the silent patient illustrates, strengthens and exemplifies the workings of the hospital. The patients are the objects of treatment, carriers of disease and wallpaper to the other functions of the hospital. Being ill is not completely absent, however. Individual patients stories challenge the hospital s competent actorship. The patients are particularly strongly present in the letters to the editor section where the patients both reproach and praise the hospital. The personnel and patients meet in letters to the editor. The vocal and active patienthood in the letters to the editor section fractures the order of the journalistic hospital and brings into light its inoperative and incompetent side. en
dc.language.iso fi -
dc.publisher Tampere University Press -
dc.relation.isformatof 978-951-44-7493-4 -
dc.subject Journalismi -
dc.subject journalismikritiikki -
dc.subject terveysjournalismi -
dc.subject terveysviestintä -
dc.subject potiluus -
dc.subject Journalism -
dc.subject journalism critique -
dc.subject health journalism -
dc.subject health communication -
dc.subject patienthood -
dc.title Sairas juttu. Tutkimus terveysjournalismin teoriasta ja sanomalehden sairaalasta -
dc.type.ontasot fi=Väitöskirja | en=Doctoral dissertation| -
dc.identifier.urn urn:isbn:978-951-44-7494-1 -
dc.seriesname Media Studies -
dc.oldstats 2263 -
dc.seriesname.electronic Acta Electronica Universitatis Tamperensis -
dc.relation.numberinserieselectronic 781 -
dc.publisher.electronic Tampere University Press -
dc.subject.study fi=Tiedotusoppi | en=Journalism and Mass Communication| -
dc.date.dissertation 2008-10-18 -
dc.onsale 1 -
dc.faculty fi=Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta | en=Faculty of Social Sciences| -
dc.department fi=Tiedotusopin laitos | en=Department of Journalism and Mass Communication| -

Viite kuuluu kokoelmiin:

Kuvailutiedot