SISÄLLÄ VAI SYRJÄSSÄ TYÖELÄMÄSTÄ? Erityiskoulussa oppivelvollisuutensa mukautetun opetussuunnitelman mukaan suorittaneiden nuorten sijoittuminen työelämään ja oman elämän hallinta

Abstract

Tutkimuksessa selvitettiin hämeenlinnalaisessa mukautettua opetussuunnitelmaa noudattaneesta erityiskoulusta eli EMU-koulusta päättötodistuksen saaneiden nuorten työelämään sijoittumista ja oman elämän hallintaa. Lisäksi selvitettiin kyseisten nuorten tyytyväisyyttä nykyiseen elämäänsä. Tutkimuksen kohdejoukkona oli 61 erityiskoulun oppilasta, jotka olivat saaneet peruskoulun päättötodistuksen lukuvuosina 1997–2001.

Tutkimuskysymyksiä asetettiin neljä: 1. Miten erityiskoulussa mukautetun opetussuunnitelman mukaan oppivelvollisuutensa suorittaneet nuoret ovat sijoittuneet työelämään? 2. Minkälaisissa töissä nuoret toimivat ja vastaako työ heidän koulutustaan? 3. Kuinka hyvin nämä nuoret hallitsevat omaa elämäänsä? 4. Miten he ovat päässeet itsenäisen elämän alkuun ja ovatko he tyytyväisiä nykyiseen elämäänsä?

Tutkimusaineisto kerättiin tutkimushenkilöiltä kyselylomakkeella ja puolistrukturoidulla teemahaastattelulla vuosien 2006–2007 aikana. Kyselylomakkeen palautti 24 (39 %) henkilöä ja haastatteluun saapui kahdeksan (13 %). Kaikkien 61 tutkimushenkilön koulutuksesta ja työllisyystilanteesta saatiin aineistoa ammatillisten oppilaitosten ja Hämeenlinnan työvoimatoimiston tietokannoista sekä haastattelemalla ammatillisen oppilaitoksen erityisopetuksen koordinaattoria ja työvoimatoimiston ammatinvalinnanohjaajaa. Työelämään sijoittumista kuvattiin määrällisesti lukumäärinä ja prosenttilukuina. Elämänhallintaa ja tyytyväisyyttä tämän hetkiseen elämäntilanteeseen tarkasteltiin itsenäisen elämän, perheellistymisen ja vapaa-ajan vieton näkökulmasta. Elämäntilannetta kuvattiin selittämiseen pyrkivän lähestymistavan mukaan käyttäen apuna tilastointia sekä nostamalla esiin tutkittavien elämänkulkua yksittäisinä tapauskuvauksina.

Saatujen tulosten mukaan avoimille työmarkkinoille oli koko tutkimusjoukosta sijoittunut 22 henkilöä, 18 miestä ja neljä naista. Työmarkkinoille sijoittuneista 19 oli suorittanut ammatillinen toisen asteen tutkinnon. Tukitoimenpitein työllistettynä oli kuusi henkilöä, joilla kaikilla oli ammatillinen toisen asteen tutkinto. Työkyvyttömyyseläkkeelle oli siirtynyt miehistä kolme. Tutkimusjoukkoon kuuluneista naisista kaksi oli tutkimushetkellä jatko-opiskelijoina. Naisten miehiä alhaisempaa työllistymisprosenttia selittää osaltaan kotiäitiys, sillä kahdeksan naisista ilmoitti olevansa kotiäiteinä. Töissä käyvistä henkilöistä viisi ei ollut täsmälleen koulutustaan vastaavassa työssä, mutta jokaisen kohdalla voidaan todeta koulutuksen auttaneen työllistymisessä. Naiset olivat sijoittuneet pääsääntöisesti hoiva- ja palvelualoille ja miehet perinteisesti miesvaltaisina pidetyille ammattialoille. Osa tutkimusjoukosta oli sijoittunut työelämään koulutustaan vaativampiin tehtäviin.

Koulutustaan alhaisemmissa työtehtävissä ei toiminut tutkimusjoukosta yksikään. Työttöminä oli miehistä 12 (33 %) ja naisista kahdeksan (32 %). Työttömistä 54 %:lla oli ammatillinen koulutus suoritettuna, mutta silti työ ei ollut kohdannut tekijäänsä.

Kyselyyn vastanneet 24 henkilöä luokiteltiin elämäntilanteen ja -hallinnan perusteella selviytyjiin (10 nuorta), siirtymävaiheessa oleviin (10 nuorta) ja syrjäytyneisiin (4 nuorta). Selviytyjät olivat vakinaisessa työssä, pystyivät huolehtimaan itsestään ja olivat elämäänsä tyytyväisiä. Siirtymävaiheessa olevat olivat koulutukseen ja työelämään kiinnittymisessä kohdanneet vaikeuksia, mutta yleisesti ottaen he olivat tyytyväisiä omaan elämäänsä. Syrjäytyneiden ryhmään luetuille oli luonteenomaista keskeytynyt ammatillinen koulutus ja yhteiskunnan tukien avulla eläminen, myös heidän elämänhallintansa oli haparoivaa. Erityisnuorten työelämään sijoittumista oli selkeästi auttanut ammatillisen toisen asteen koulutuksen suorittaminen, vaikkei koulutus aina vastannutkaan saatua työtä.

Tutkimuksen perusteella työssä oppimisen asemaa erityisnuorten koulutuksessa kannattaa edelleen vahvistaa sen työllistymisen kannalta keskeisen merkityksen vuoksi, sillä moni oli työllistynyt nimenomaan samaan työpaikkaan, jossa oli harjoittelujaksonsa suorittanut. Yhteistyötä ammatillisten oppilaitosten sekä työvoima- ja sosiaaliviranomaisten kanssa tulisi myös tehostaa etenkin siirtymävaiheessa toisen asteen koulutuksesta työelämään. Myös kaikkien erityisnuorten peruskoulun jälkeistä jälkiseurantaa tulisi tehostaa siirtymävaiheiden suunnittelun ja toteutuksen kehittämiseksi.

Avainsanat: erityisnuoret, syrjäytyminen, elämänhallinta, työelämä, työllistyminen