Suomalaisen ja venäläisen tilinpäätöskäytännön vertailu – Tilinpäätöskäytäntöjen yleinen viitekehys sekä vaihto-omaisuuden erityiskysymykset

Abstract

Tutkielmassa keskitytään suomalaiseen ja venäläiseen tilinpäätöskäytäntöön tarkastelemalla niiden keskinäisiä eroavaisuuksia, ja erovaisuuksien mahdollisia syitä. Tutkielma on luonteensa vuoksi jaettavissa kahteen osaan: tilinpäätöskäytäntöjen yleiseen viitekehykseen ja vaihto-omaisuuden erityiskysymyksiin. Jako on perusteltavissa sillä, että aikaisemman tutkimuksen puuttuessa, yleisen viitekehyksen luominen tilinpäätöskäytäntöjen vertailulle nähdään välttämättömäksi tämän tutkielman kannalta. Vaihto-omaisuuden erityiskysymykset on valittu tutkielmaan omaksi erilliseksi kokonaisuudeksi pääasiassa laajuusongelman vuoksi. Kyseessä on käsiteanalyyttinen, kvalitatiivinen tutkimus, jossa aineistoa tutkitaan vertailevalla käsiteanalyyttisellä tutkimusotteella. Tutkielman ensisijaisena lähdemateriaalina toimivat virallislähteet, kuten lait, asetukset ja yleisohjeet sekä kommentaariteokset. Yhtenä tämän tutkielman kannalta merkittävänä lähteenä voidaan pitää henkilölähteenä käytettyä suuren asiantuntijaorganisaation Venäjä-asiantuntijaa, jolla on monen vuoden kokemus venäläisestä yritysmaailmasta.

Tilinpäätöskäytäntöjen yleisen viitekehyksen yhteydessä tarkasteltiin tilinpäätöskäytännön taustalla vaikuttavaa teoriakäsitystä, kulttuuria, valtion talous-, laki-, ja verojärjestelmää, yritysrahoitusta sekä joitakin yleisempiä muuttujia, kuten laskenta-ammattikunnan luonnetta, historiaa, maantieteellistä sijaintia ja kieltä. Vaihto-omaisuuden erityiskysymysten yhteydessä havaittiin, että erillisten tasenimikkeiden osalta tilinpäätöskäytännöt eroavat pääasiassa vain arvostusperiaatteen tasolla, lukuun ottamatta muutamaa selkeästi sisällöllisesti toisistaan eroavaa erää tai kokonaan toisen tilinpäätöskäytännön mukaisesta tasekaavasta puuttuvaa erää. Tämän luvun merkittävä-nä asiakokonaisuutena voidaan pitää valmistusasteen mukaisen osatuloutusmenetelmän yksityiskohtaista tarkastelua sekä suomalaisen että venäläisen tilinpäätösnormiston sallimien eri menetelmien vertailua.

Yleisesti Suomen ja Venäjän tilinpäätöskäytännön merkittävänä erona voidaan pitää kirjoitetun lain yksityiskohtaisuutta ja laskenta-ammattikunnan roolia ja vastuunottoa. Suomenkirjanpitolainsäädäntö on melko väljä ja antaa sijaa tulkinnoille, jolloin siitä muodostuu tilinpäätöskäytännölle yleinen viitekehys, jonka puitteissa toimia. Ytimenä on tällöin hyvä kirjanpitotapa, joka ohjaa laskenta-ammattikuntaa niin teoreettisissa kuin käytännön tilinpäätösraportoinnin kysymyksissä. Venäjän kirjanpitolainsäädäntö on hyvin tarkka ja yksityiskohtainen kuvaus yrityksen kirjanpidosta, sen yleisestä viitekehyksestä ja ennen kaikkea sen teknisestä suorittamisesta. Toisaalta laskenta-ammattikunnan ensisijaisena tilinpäätösraportoinnin tavoitteena ei ole sidosryhmien tiedonsaantitarpeen mahdollisimman kattava tyydyttäminen vaan yrityksen varallisuusaseman raportointi verottajalle.

Avainsanat: Venäjä, venäläinen tilinpäätöskäytäntö, vaihto-omaisuuden erityiskysymykset,

osatuloutus