Ryhmäohjauksella lisää voimavaroja kroonisesta kivusta kärsivän potilaan arkeen - Interventiotutkimus

Abstract

Tutkimuksessa kuvataan kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden kokemuksia lyhyestä ohjausinterventiosta. Intervention avulla, jonka kesto oli 3 x 2h, oli tarkoitus vahvistaa kipupotilaiden voimavaroja ja siten helpottaa selviytymistä kivun kanssa arkipäivän elämässä. Ohjaus oli avoin myös perheenjäsenille. Interventioon osallistui kahdeksan potilasta ja kaksi omaista.

Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastattelulla kuudelta kipupotilaalta ja yhdeltä omaiselta. Aineiston analyysimenetelmänä käytettiin laadullista sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten mukaan ohjauksessa voimavarojen vahvistumista mahdollistavia tekijöitä ovat: tiedon lisääntyminen, vertaisryhmään osallistuminen, ohjaajan rooli, omaisten osallistuminen, turvallinen ilmapiiri ja kipukurssin kehittäminen. Erityisesti tieto krooniseen kipuun liittyvistä tunteista koettiin tärkeäksi. Keskustelut vertaisryhmässä olivat kipukurssin merkityksellisintä antia. Kokemus siitä, ettei ole yksin kipuongelmansa kanssa, että ryhmässä ymmärretään, ja että muillakin on ollut samanlaisia tunteita, auttoi ja kevensi oloa. Omaa tilannettaan pystyi suhteuttamaan ja sai uskoa omiin mahdollisuuksiin. Ryhmään tarvittiin ohjaaja teoriatiedon tuojaksi, keskustelujen ohjaajaksi ja kuuntelijaksi. Omaisten osallistuminen ryhmään avarsi heidän näkemystään kroonisesta kivusta ja siihen liittyvistä seurannaisvaikutuksista. Turvallinen ilmapiiri ryhmässä mahdollisti avoimen keskustelun. Toivomuksena oli, että jatkossakin järjestettäisiin ohjausta ja kurssi saisi olla hiukan pidempi. Voimavarojen lisääntyminen koettiin tietoisuuden lisääntymisenä, aktiivisuuden lisääntymisenä ja muutoksina suhteissa muihin. Tunteiden ja ajatusten ymmärtäminen helpottui, oman asenteen merkitys ja omat mahdollisuudet hahmottuivat. Tietoisuus kivunhallintamenetelmistä lisäsi vaikutusmahdollisuuksia omaan kiputilanteeseen ja toi turvallisuuden tunnetta. Fyysinen aktiivisuus lisääntyi samoin kuin kiinnostus hankkia omaehtoisesti krooniseen kipuun liittyvää tietoa. Avoimuus ja keskustelut lisääntyivät perhepiirissä.

Lyhyellä kipukurssilla on mahdollista tukea kipupotilaiden voimavarjojen lisääntymistä arkipäivän elämässä. Saatujen kokemusten pohjalta ohjausta on mahdollista kehittää potilaiden toivomaan suuntaan. Tutkimusta voidaan käyttää hoitohenkilökunnan koulutuksessa, suunniteltaessa kipupotilaan ohjaukseen liittyviä painopistealueita.

Avainsanat: krooninen kipu, voimavarakeskeisyys, ryhmäohjaus