Nuoren työntekijyyden neuvottelu työhaastattelussa

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata työhaastattelujen vuorovaikutuksellista rakentumista. Tarkemmin avataan toimivia ja ei-toimivia työntekijyyden neuvottelun tapoja. Tutkimusaineistona ovat Tampereen Särkänniemi Oy:n kesäsesonkiin 2006 ajolaitekuljettajiksi ja järjestyksenvalvojiksi hakeneiden nuorten aikuisten työhaastattelut. Videoitujen autenttisten työhaastattelujen ohella aineistoon kuuluvat työhakemukset, haastattelijoiden työnhakijoista ylöskirjaamat arviot, työntekijävalinnan tulokset sekä tutkimusprosessin kuluessa kerätty lisämateriaali.

Etnometodologisen keskustelunanalyysin viitekehystä ja sen tarjoamia välineitä hyödyntäen tutkimuksessa tarkastellaan työntekijyyden, työntekijäidentiteettien, toimivia ja ei-toimivia neuvotteluja kesätyöhaastattelujen ydinkysymyssekvensseissä. Ydinkysymyksen, muotoa: ”Miksi haet tänne/tähän työtehtävään?”, ympärille rakentuneen keskusteluepisodin toimivuutta arvioidaan heijastamalla löydettyjä neuvottelutapoja haastattelijan arvioihin ja lopulliseen haastattelussa menestymiseen. Näin ollen tutkimuskohteena ovat sekä työhaastattelujen todennettavissa oleva vuorovaikutus että sen konkreetit seuraukset.

Särkänniemen kesätyöhaastattelujen havaittiin eriytyvän karkeasti neljään sisällölliseen vaiheeseen: Aloitus – Työntekijyyden neuvottelu – Informointivaihe – Lopetus. Haastattelijoiden arviointien perusteella arvostettuja ominaisuuksia työnhakijassa olivat iloisuus ja energisyys, arveluttavia tai negatiivisia puolestaan pikkuvanhuus, liika puheliaisuus ja rauhallisuus. Kesätyöhaastattelujen vuorovaikutuksen analyysissä löydettiin kaksi toisistaan poikkeavaa työntekijyyden neuvottelutapaa. Nämä olivat toimiva työorientoituneesti perusteltu työntekijyys ja ei-toimiva egoistisesti perusteltu työntekijyys. Toimivissa perusteluissa valitut työnhakijat kuvasivat ominaisuuksiaan ja kokemuksiaan asiakaskeskeiseen työhön orientoituneesti. Ei-toimivia egoistisia perusteluja tuotettiin puolestaan omien tarpeiden, mieltymysten sekä muihin tehtäviin epäsopivuuden kautta.

Kesätyöhaastattelujen kontekstissa näyttäisi siltä, että ne, jotka ovat pystyneet selvittämään oman työntekijyytensä itselleen ja perustelevat sen asiakastyön kontekstissa, menestyvät. Jäsentymätön itsen kerronta, kyseenalainen egoistinen tai kontekstiin soveltumaton työntekijyys, tulkitaan mahdollisesti merkkinä haastateltavan epäkypsyydestä ymmärtää työhaastattelun kehystä: yhtäältä osallistujarooleja ja toisaalta toivotunlaisen työntekijyyden kannalta relevantteja identiteettejä.

Oman työntekijyyden ymmärtäminen ja perusteleminen ovat välttämättömiä taitoja työelämään ja erilaisiin työtehtäviin siirryttäessä. Työhaastattelukontekstin ja toimivien neuvottelutapojen hahmottaminen saattaa kuitenkin olla erityisen hankalaa (työ)kokemuksen puutteen vuoksi. Koska toimivuus on työhaastatteluissa neuvoteltavissa, on myös vastuu työntekijän identiteeteistä ja niiden rakentumisesta yhteistä. Työhaastatteluissa kohtaavien nuorten ja haastattelijoiden olisikin hyvä pitää mielessään, että ”hyvät tyypit” syntyvät, elävät ja kuolevat keskustelussa.

Avainsanat: työhaastattelu, rekrytointihaastattelu, vuorovaikutus, neuvottelu, keskustelunanalyysi, työntekijyys, identiteetti, arviointi, hyvä tyyppi