Lastensuojelun työntekijöiden käsityksiä vanhemmista, joilla on kehitysvamma tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia
TUOMOLA, TIINA-LIISA (2011)
Tässä tietueessa ei ole kokotekstiä saatavilla TamPubista, ainoastaan metadata.
2011
Sosiaalityö, Pori - Social Work
Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikkö
Hyväksymispäivämäärä
2011-05-09Tiivistelmä
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää lastensuojelun työntekijöiden arvokäsityksiä vanhemmista, joilla on kehitysvamma tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia. Esiin nousee vahvasti sosiaalityön eettisyys ja asiakkaan vuorovaikutuksen varmistaminen asiakassuhteessa. Käsiteanalyysin kautta tuon esiin vanhempien ja heidän lapsiensa perus- ja ihmisoikeudet sekä haastatteluaineiston kautta esille nousseita sosiaalityötä ohjaavia eettisiä haasteita. Pro gradu-tutkielma luo kokonaiskuvan pienen otoksen avulla siitä mihin sosiaalialan työntekijöiden tulee kiinnittää huomiota työskennellessään perheiden apuna. Tutkimus lähinnä kartoittaa tilannetta, koska vanhempia, joilla on kehitysvamma tai laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, ei ole juuri tutkittu Suomessa.
Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta ryhmähaastattelusta lastensuojelun työntekijöille. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin vammaistutkimusta ja sosiaalialan ammattietiikkaa. Ne ohjaavat ryhmähaastatteluin tehtyä aineistonkeruuta työntekijöiltä, vertailuosuutta ja analyysia. Aineiston analysoin systemaattisesti osin aineisto- ja osin teorialähtöisesti. Samalla vertailin kunnallisen ja yksityisen puolen lastensuojeluntyöntekijöiden vastauksia tuoden esiin eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Empiiristen tulosten pohjalta pyrin arvioimaan, minkälaista tukea perheelle tulisi tarjota ja minkälaista ei, mikä vaikuttaa hyvään vuorovaikutukseen työntekijän ja perheen välillä ja mikä ei. Nämä toisen vaiheen tulokset jäsensin teemoittain ajatuskulkua tiivistäen johtopäätöksiksi koskien tämänhetkisiä lastensuojelutyön käytäntöjä.
Tulosten mukaan selkeät tavoitteet ja suunnitelmallinen työ pitäisi olla lähtökohtana perheiden kanssa työskennellessä. Perheiden asiakkuus on yleensä laaja-alaista ja pidempiaikaista kuin keskimäärin muu lastensuojelutyöskentely. Pitää varmistua siitä, että lapsella on turvallista kasvaa vanhempiensa kanssa kotona. Varsinkin kunnalliselle lastensuojelun työntekijöille haastetta lisää se, että vanhempien keskitasoa heikompi älykkyysosamäärä ei välttämättä ole tiedossa työskentelyn alkaessa. Kaikkien lastensuojelun työntekijöiden tulee pohtia työntekijän vallan ja vastuun etiikkaa suhteessa siihen, mikä on riittävää vanhemmuutta lapsen kannalta. Sosiaalityön tehtävänä on myös toimia yhteistyössä eri toimintakulttuureissa ja eri kieliympäristöissä muiden ammattilaisten kanssa vahvistamassa vanhempien vanhemmuutta. Sosiaalityön tulisi myös pohtia mikä on näille perheille oikeanaikainen ja oikeanlainen palvelumalli tulevaisuudessa. Ammattietiikan näkökulmista tulisi seurata ja arvioida niin vanhempien kuin palveluympäristön tarkoituksenmukaisuutta ja riittävyyttä lastensuojelulain hengen toteuttamiseksi.
Asiasanat:kehitysvammaisuus, laaja-alaiset oppimisvaikeudet, vanhemmuus, työntekijän rooli, eettisyys, arvoristiriidat
Tutkimuksen aineisto koostui kahdesta ryhmähaastattelusta lastensuojelun työntekijöille. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytin vammaistutkimusta ja sosiaalialan ammattietiikkaa. Ne ohjaavat ryhmähaastatteluin tehtyä aineistonkeruuta työntekijöiltä, vertailuosuutta ja analyysia. Aineiston analysoin systemaattisesti osin aineisto- ja osin teorialähtöisesti. Samalla vertailin kunnallisen ja yksityisen puolen lastensuojeluntyöntekijöiden vastauksia tuoden esiin eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä. Empiiristen tulosten pohjalta pyrin arvioimaan, minkälaista tukea perheelle tulisi tarjota ja minkälaista ei, mikä vaikuttaa hyvään vuorovaikutukseen työntekijän ja perheen välillä ja mikä ei. Nämä toisen vaiheen tulokset jäsensin teemoittain ajatuskulkua tiivistäen johtopäätöksiksi koskien tämänhetkisiä lastensuojelutyön käytäntöjä.
Tulosten mukaan selkeät tavoitteet ja suunnitelmallinen työ pitäisi olla lähtökohtana perheiden kanssa työskennellessä. Perheiden asiakkuus on yleensä laaja-alaista ja pidempiaikaista kuin keskimäärin muu lastensuojelutyöskentely. Pitää varmistua siitä, että lapsella on turvallista kasvaa vanhempiensa kanssa kotona. Varsinkin kunnalliselle lastensuojelun työntekijöille haastetta lisää se, että vanhempien keskitasoa heikompi älykkyysosamäärä ei välttämättä ole tiedossa työskentelyn alkaessa. Kaikkien lastensuojelun työntekijöiden tulee pohtia työntekijän vallan ja vastuun etiikkaa suhteessa siihen, mikä on riittävää vanhemmuutta lapsen kannalta. Sosiaalityön tehtävänä on myös toimia yhteistyössä eri toimintakulttuureissa ja eri kieliympäristöissä muiden ammattilaisten kanssa vahvistamassa vanhempien vanhemmuutta. Sosiaalityön tulisi myös pohtia mikä on näille perheille oikeanaikainen ja oikeanlainen palvelumalli tulevaisuudessa. Ammattietiikan näkökulmista tulisi seurata ja arvioida niin vanhempien kuin palveluympäristön tarkoituksenmukaisuutta ja riittävyyttä lastensuojelulain hengen toteuttamiseksi.
Asiasanat:kehitysvammaisuus, laaja-alaiset oppimisvaikeudet, vanhemmuus, työntekijän rooli, eettisyys, arvoristiriidat
Kokoelmat
- Pro gradut [21447]