Hallusinaatioita ja pieniä pulleita miehiä : Eduard Uspenskin Karlsson-käännöksen saama vastaanotto ja kritiikki

Abstract

Työni aiheena on lastenkirjailija Eduard Uspenskin vuonna 2008 Astrid Lindgrenin kirjastaKarlsson på takettekemän käännöksen saama vastaanotto. Uspenskin käännöstä on kritisoitu paljon ja tutkielmassani tarkastelen syitä huonolle vastaanotolle, venäläisen Karlssonin historiaa ja yleisön käsityksiä hyvästä kääntämisestä. Aineistoni on kerätty Internetistä blogikeskustelusta ja ?urnal´nyj zal -kirjallisuusportaalista.

Uspenskin teos joutuu torjutuksi kahdesta syystä. Ensiksi, Lilianna Lunginan vuonna 1957 tekemä käännös nauttii kanonisoidun teoksen asemasta ja Uspenskin tekstiä verrataan Lunginan tekstiin. Toiseksi, Uspenskin puhekielinen ja paikoin alatyylinen kielenkäyttö ei vastaa yleisön käsitystä lapselle sopivasta kielestä. Uspenskin saamaa kritiikkiä on tarkasteltu Zohar Shavitin lapsille kääntämisen pääperiaatteiden viitekehyksessä. Shavit määrittelee näiksi pääperiaatteiksi opettavaisuuden ja sopivuuden lapsen käsityskyvylle. Opettavaisuus kattaa niin moraalisen kuin kielellisenkin aspektin. Zohar Shavit esittää myös teorian, jossa tekstin täytyy olla ambivalentti ja aikuista kiinnostava, jotta siitä voisi tulla lastenkirjallisuuden kanonisoitu teos.

Lastenkirjallisuuden normien lisäksi yleisö keskusteli aineistossani arvottavasti yksittäisistä käännösratkaisuista, venäläisestä kustannustoiminnasta,soavtor(co-author) -menetelmästä ja kääntäjän näkyvyydestä. Arvottavia kommentteja käännösratkaisuista olen tarkastellut Anthony Pymin käsitteiden binaarinen ja ei-binaarinen virhe avulla. Karlssonin kolmen eri käännöksen (Lunginan, Brauden & Beljakovan ja Uspenskin) ja Lindgrenin alkutekstin vertailua on tehty Göteborgin yliopistossa. Olesya Samuelsson on vertaillut Lunginaa ja Braudea & Beljakovaa, ja todennut Brauden & Beljakovan olevan semanttisesti lähempänä Lindgrenin tekstiä. Nade?da Zorikhina Nilsson on vertaillut Lindgrenin ja Uspenskin tyylillisiä piirteitä. Kummankin kirjailijan kirjalliseen tyyliin kuuluu puhekielen käyttö, mutta Uspenskilla tämä piirre on paljon voimakkaampi ja dominoivampi kuin Lindgrenillä.

Riitta Oittisen uudelleenkirjoittamisen käsite ja laajemmin koko käännöstieteen manipulaatio-koulukunnan lähestymistapa sopii hyvin kuvaamaan ja selittämään vallalla olevaa tilannetta, jossa semanttisesti kaukana alkuperäistekstistä oleva käännös on kuitenkin suosituin vastaanottajien keskuudessa. Uspenskin Karlsson ei pääse lastenkirjallisuuden polysysteemissä keskiöön, sillä venäläinen lukijakunta pitää yhä eniten Lunginan yli 50 vuotta vanhasta Karlsson-käännöksestä.

Asiasanat:kanonisoitu teos, käännöskritiikki, lastenkirjallisuus, lastenkirjallisuuden kääntäminen, uudiskäännökset, vastaanotto, venäjänkielinen käännöskirjallisuus