Kristian virolais-suomalaista kaksikielisyyttä omaksumassa: koodien yhdistyminen ja keskustelustrategiat
TEISS, KRISTIINA (2005)
2005
Suomen kieli - Finnish Language
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2005-06-21
Julkaisun pysyvä osoite on
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14943
http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-14943
Tiivistelmä
Hakutermit:
viron kieli, suomen kieli, kaksikielisyyden omaksuminen, koodien yhdistyminen, keskustelustrategiat
Tutkielmassa tarkastelen alle 3-vuotiaan Kristianin viron ja suomen kielen omaksumista vironkielisessä kontekstissa. Pienen lapsen kaksikielisyyden omaksumista luonnehtii koodien yhdistyminen: kahden omaksuttavan kielen tahatonta fonologian, morfologian, leksikon ja syntaksin sulautumista yhteen sanaan tai yhteen lausumaan. Koodien yhdistyminen on normaali ilmiö varhaisessa kaksikielisyyden omaksumisessa, jonka laatuun ja määrään vaikuttavat ympäristön kielikontekstit sekä lapsen saama syötös.
Lähiympäristö (vanhemmat, sisarukset ym.)voi reagoida lapsen kielenkäyttöön joko yksikieliseen tai kaksikieliseen kielenkäyttöön ohjaavilla strategioilla. Olen tukeutunut työssäni Elisabeth Lanzan (1998, 2001) tutkimuksessaan käyttämään kaksikielisen perheen keskustelustrategioiden luokitteluun.
Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja 13 nauhoituksesta, joista tähän tutkielmaan on hyödynnetty 7 vironkielisessä ympäristössä tehtyä nauhoitusta ikäkaudelta 2.4 2.9. Kristian on syntynyt Suomessa asuvaan vironkieliseen perheeseen, suomenkielistä syötöstä on hän passiivisesti saanut iästä 0.6 lähtien. Aktiivisesti hän on alkanut käyttää suomea iässä 2.2 lähtiessään suomenkieliseen päiväkotiin. Kielikonteksti perheessä on kuitenkin kaksikielinen sisarukset käyttävät keskenään sekä viroa että suomea.
Lähtökohtana on tarkastella, missä määrin ja millaista koodien yhdistymistä ja koodinvaihtoa kahden kielen omaksuminen aiheuttaa ja millainen on ympäristön kommunikaation vaikutus niihin. Vertaan tuloksiani muiden tutkijoiden tuloksiin kaksikielisten lasten ja heidän vanhempien kielenkäytöstä ja strategioista.
Kristianin kielessä esiintyi eniten leksikaalisia yhdistymisiä, mikä tuki muiden tutkijoiden löydöksiä. Myös fonologisia, morfologisia ja semanttisia yhdistymisiä löytyi.
Yhdistymisten esiintymiseen liittyy olennaisesti se, miten lapsen kanssa vuorovaikutuksessa olevat ihmiset reagoivat niihin. Kristianin perheessä eniten käytettiin etenemisstrategiaa, joka keskittyy kommunikaation sujuvuuden sekä viestittää lapselle vastapuhujankin olevan kaksikielinen. Kielten yhdistymistä ja koodinvaihtoa tukevaa koodinvaihtostrategiaa ei kuitenkaan mainittavasti käytetty, joten aineistoni viittaa siihen, että kotona pyrittiin Kristianille antamaan vironkielistä syötöstä kaksikielisyyttä passiivisesti hyväksyen.
Keskustelustrategioiden valinta sinänsä ei pysty takaamaan vielä lasten kehittymistä tasapainoisesti kaksikielisiksi. Lasten henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja muilla ympäristötekijöillä kuten asenteilla omaksuttaviin kieliin ja kaksikielisyyteen on oma osuutensa kielivalinnoille ja perheen kaksikieliselle kommunikaatiolle.
viron kieli, suomen kieli, kaksikielisyyden omaksuminen, koodien yhdistyminen, keskustelustrategiat
Tutkielmassa tarkastelen alle 3-vuotiaan Kristianin viron ja suomen kielen omaksumista vironkielisessä kontekstissa. Pienen lapsen kaksikielisyyden omaksumista luonnehtii koodien yhdistyminen: kahden omaksuttavan kielen tahatonta fonologian, morfologian, leksikon ja syntaksin sulautumista yhteen sanaan tai yhteen lausumaan. Koodien yhdistyminen on normaali ilmiö varhaisessa kaksikielisyyden omaksumisessa, jonka laatuun ja määrään vaikuttavat ympäristön kielikontekstit sekä lapsen saama syötös.
Lähiympäristö (vanhemmat, sisarukset ym.)voi reagoida lapsen kielenkäyttöön joko yksikieliseen tai kaksikieliseen kielenkäyttöön ohjaavilla strategioilla. Olen tukeutunut työssäni Elisabeth Lanzan (1998, 2001) tutkimuksessaan käyttämään kaksikielisen perheen keskustelustrategioiden luokitteluun.
Aineisto koostuu päiväkirjamerkinnöistä ja 13 nauhoituksesta, joista tähän tutkielmaan on hyödynnetty 7 vironkielisessä ympäristössä tehtyä nauhoitusta ikäkaudelta 2.4 2.9. Kristian on syntynyt Suomessa asuvaan vironkieliseen perheeseen, suomenkielistä syötöstä on hän passiivisesti saanut iästä 0.6 lähtien. Aktiivisesti hän on alkanut käyttää suomea iässä 2.2 lähtiessään suomenkieliseen päiväkotiin. Kielikonteksti perheessä on kuitenkin kaksikielinen sisarukset käyttävät keskenään sekä viroa että suomea.
Lähtökohtana on tarkastella, missä määrin ja millaista koodien yhdistymistä ja koodinvaihtoa kahden kielen omaksuminen aiheuttaa ja millainen on ympäristön kommunikaation vaikutus niihin. Vertaan tuloksiani muiden tutkijoiden tuloksiin kaksikielisten lasten ja heidän vanhempien kielenkäytöstä ja strategioista.
Kristianin kielessä esiintyi eniten leksikaalisia yhdistymisiä, mikä tuki muiden tutkijoiden löydöksiä. Myös fonologisia, morfologisia ja semanttisia yhdistymisiä löytyi.
Yhdistymisten esiintymiseen liittyy olennaisesti se, miten lapsen kanssa vuorovaikutuksessa olevat ihmiset reagoivat niihin. Kristianin perheessä eniten käytettiin etenemisstrategiaa, joka keskittyy kommunikaation sujuvuuden sekä viestittää lapselle vastapuhujankin olevan kaksikielinen. Kielten yhdistymistä ja koodinvaihtoa tukevaa koodinvaihtostrategiaa ei kuitenkaan mainittavasti käytetty, joten aineistoni viittaa siihen, että kotona pyrittiin Kristianille antamaan vironkielistä syötöstä kaksikielisyyttä passiivisesti hyväksyen.
Keskustelustrategioiden valinta sinänsä ei pysty takaamaan vielä lasten kehittymistä tasapainoisesti kaksikielisiksi. Lasten henkilökohtaisilla ominaisuuksilla ja muilla ympäristötekijöillä kuten asenteilla omaksuttaviin kieliin ja kaksikielisyyteen on oma osuutensa kielivalinnoille ja perheen kaksikieliselle kommunikaatiolle.
Kokoelmat
- Pro gradut [21980]