Vapaa sivistystyö koulutuspoliittisessa ohjauksessa : kansalaisopistojen opetushenkilöstön kehittäminen OSAAVA-ohjelmassa.

Abstract

Vapaan sivistystyön toimintaympäristön muutos ja kansalaisopistojen henkilöstön työ koulutuspoliittisten reunaehtojen muuttuvissa konteksteissa muodostavat keskeiset lähtökohdat kansalaisopistojen täydennyskoulutuksen kehittämistä ja henkilöstön ammatillista kehittymistä seuraavalle tutkimukselle. Meri-Pohjolan opistopiirin kansalaisopistoissa käynnistettyä hankemuotoista kehittämistoimintaa tarkastellaan tässä tutkimuksessa KOTVA 2010-hankkeen kontekstissa, jota voidaan määrittää OSAAVA-ohjelmaan perustuvalla rahoituksella käynnistetyksi kansalaisopistojen opetushenkilöstön täydennyskoulutuksen ja itsearvioinnin kehittämisen valtakunnalliseksi tukihankkeeksi. Vaikka vapaalla sivistystyöllä on pitkä historia ja merkittävä paikka osana aikuiskoulutusjärjestelmää, kansalaisopistotoiminnan tutkimus on ollut Suomessa varsin vähäistä. Tämän tutkimuksen avulla on mahdollista vastata tähän tutkimustarpeeseen ja lisätä ymmärrystä kansalaisopiston ja sen henkilöstön kehittämisestä yhteiskunnan ja toimintaympäristön muutoksissa.

Tutkimuksen tavoitteena on täydennyskoulutusten vaikuttavuuden sijaan tarkastella, mitä hankkeen aikana käynnistetty kehittämistoiminta oli kansalaisopistoissa. Kansalaisopistoissa tapahtuvan kehittämistoiminnan tulkitsemiseen tähtäävää tutkimusta voidaan luonnehtia otteeltaan laadulliseksi, jossa on erityisesti hyödynnetty toimintatutkimuksellista otetta. Tutkimuksen aineisto on kerätty havainnoimalla yhdellä alueella toteutettua pilottimuotoista hanketta ja sen aikana järjestettyjä kolmea täydennyskoulutuspäivää, haastattelemalla prosessin alkuvaiheessa hankkeen keskeisiä henkilöitä ja kokoamalla koulutuksiin osallistuneiden kokemuksia kirjoitelmien muodossa. Aineiston analyysissä on sovellettu aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Hankkeen havainnoinnin ja aineistojen perusteella voidaan todeta, että kansalaisopistojen opetushenkilöstö rakensi uusia täydennyskoulutuksen käytäntöjä, ammatillisen kehittymisen ja työyhteisöjen kehittämisen polkuja tasapainoillen kansalaisopistojen kilpailukyvyn ja aseman vahvistamisen sekä vapaa sivistystyön ihanteiden ja koulutuksellisen tasa-arvon säilyttämisen välillä. Kehittämistoiminta jäsentyi hankkeen aikana monikerroksiseksi ilmiöksi, jossa voidaan ajatella kohdanneen niin rahoittajan tavoitteet kuin kansalaisopistojen henkilöstön omat tarpeet, mikä vaikutti olevan yleisten havaintojen tavoin keskeistä kehittämishankkeiden onnistumisen kannalta. Tutkimus osoitti, että hankkeen aikana aloitetussa toiminnassa korostui täydennyskoulutuksen ja henkilöstön kehittämisen sijaan keskeisempänä koulutuspoliittisen muutosprosessin toteuttamisen ja toimintaympäristöön sopeutumisen näkökulmat. KOTVA-hanke oli mahdollista nähdä toimintana, jonka avulla kansalaisopistojen henkilöstö pystyi puolustamaan olemassa olonsa oikeutusta ja vahvistamaan omaa identiteettiään. Ylipäätään kansalaisopistojen toiminnan lähtökohtien määrittelyllä koettiin olevan vaikutusta siihen, miten henkilöstöä ja kansalaisopistoja pitäisi jatkossa kehittää.