Nivelreuman luokittelukriteerit uudistuivat – mikä muuttuu?

Abstract

Nivelreuman tunnistaminen ja hoidon aloittaminen taudin varhaisessa vaiheessa ovat tärkeitä ennustetta parantavia tekijöitä. Aiemmat, vuoden 1987, nivelreumatutkimuksen luokittelukriteerit keskittyivät pidemmälle edenneen taudin löydöksiin ja herkkyys tuoreen nivelreuman tunnistamisessa oli matala.

Vuonna 2010 the American College of Rheumatology (ACR) ja European League Against Rheumatism (EULAR) julkaisivat uuden kriteeristön (2010 ACR/EULAR -kriteerit) tavoitteenaan helpottaa tuoreen nivelreuman tutkimusta.

2010 ACR/EULAR – kriteerien soveltaminen edellyttää vähintään yhtä tulehtunutta niveltä ilman muuta selittävää sairautta. Luokittelu varmaksi nivelreumaksi vaatii vähintään kuutta pistettä seuraavista: arkojen ja turvonneiden nivelten lukumäärä ja koko (0-5 pistettä), serologia (0-3), akuutin faasin proteiinit (0-1) ja oireiden kesto (0-1). Jos potilaalle on jo kehittynyt tyypilliset eroosiot, lasketaan tauti nivelreumaksi vähäisemmälläkin pistemäärällä.

Syventävien opintojeni kirjallinen työ on laaja (Suomen lääkärilehdessä 44/2013 julkaistu) katsausartikkeli, jossa esittelemme uudet luokittelukriteerit ja arvioimme niitä sekä tutkimuksen että kliinisen käytön kannalta useiden kansainvälisten tutkimusten antaman tiedon perusteella. Kliinisessä työssä kriteerit voivat olla diagnostisen ajattelun tukena, mutta työkaluksi terveyskeskusten valikoimattomassa potilasaineistossa ennustearvo on liian matala. Nivelreuman diagnoosi perustuu aina kliiniseen arvioon ja tehokas lääkitys tulee aloittaa viipymättä, vaikka kriteerit eivät täyttyisi.